Aalto University Magazine 08

0 8AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 0

8

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

LOKAKUU / OCTOBER 2013

Robotit kotitöihin Energia-aktiivit kansalaiset Exploiting waste heat

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE keinoista säästää sähköä Vaasan energiatäyskäännöksestä

robottien yhteistyöstä mitä lämpöpumpuista puhutaan verkossa

tutkimusmatkasta eteläisille vesille electric power from waste heat

...ja paljosta muusta. Jäätä tutkimassa s. 34

Stop

sähkö- virralle? s. 12

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 3

Kree

tta J

ärve

npää

KANSIKUVA Tohtorikoulutettava Jakke Kulovesi tallensi tuhansin valokuvin tutkimusmatkaa Etelämantereen seudulle. Lisää Siellä-jutussa s. 34.COVER Doctoral trainee Jakke Kulovesi shot thousands of photos during a research trip to the Antarctic region. Find out more in our In there column on p. 34.

I bought a solar-cell-powered lamp for my balcony near the end of last summer. Its price was far from disagreeable. Inside its mock-paper dome is a self-charging LED lamp, which shines a soft blue light to illuminate the dark autumn nights.

According to the International Energy Agency, illumination accounts for a fifth of global energy consumption. This is a significant amount, especially considering that about a third of the world’s population lives outside the electricity grid.

Professor Liisa Halonen says we can lower the amount of energy lighting consumes by focusing both on the energy efficiency of lamps and on using them appropriately. At present, vast amounts of light pollution leak into space for no good reason.

The dim light of my balcony lamp will not be noticed from space, but the march of solar-cell-powered lamps into the IKEAs and supermarkets of the world is testament to how commonplace their technology has become.

At the same time, it also shows how dependent on viewpoint energy efficiency is: transporting my lamp from Asia to the local Prisma hypermarket consumed more energy than the lamp could ever conserve. Nevertheless, it is appealing to me precisely because it will consume no more energy now that it’s here.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

Ei enää kulutusta Hankin loppukesällä parvekkeelleni aurinko- kennolla toimivan valaisimen. Sen hinta ei päätä huimannut. Paperia jäljittelevän pyöreän kuvun sisällä on led-lamppu, joka lataa itsensä ja loistaa himmeästi sinertävää valoa vielä syksyn tummina iltoina.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan valaistuksen kuluu viidesosa maailman sähköener-giasta. Luku on suuri varsinkin, jos huomioi, että sähköverkon ulkopuolella on kolmannes maapallon väestöstä.

Professori Liisa Halosen mukaan valaistuksen kuluttaman energian pienentämiseksi tulee kiinnit-tää huomiota paitsi lamppujen energiatehokkuu-teen myös niiden oikeaan käyttöön. Nykyisellään turhaa valosaastetta kimpoaa avaruuteen vaikka

millä mitalla. Parvekelamppuni vienoa valoa ei

avaruudesta huomaa, mutta aurin-kokennoilla toimivien valaisimien rynnistys ikeoihin ja supermarket-

teihin kertoo tuotteiden ja niissä käytetyn teknologian arkisuu-

desta. Samalla se kertoo myös

energiatehokkuuden näkö-kulmasidonnaisuudesta: lamppuni kuljetus Aasiasta Prismaan on vienyt enem-män energiaa kuin lamppu

koskaan voi säästää. Silti sen viehätys minulle on juuri ajatuksessa, ettei se enää kuluta yhtään energiaa.

Eveliina Olsson päätoimittaja

KESKIAUKEAMA Graafisen suunnittelun opiskelija Enni Koistisen ilmastonmuu-tosta kommentoiva Plug-juliste sijoittui toiseksi Mexicon kansainvälisen biennaalin opiskelijasarjassa ja palkittiin kotimaassa Kultahuipulla Vuoden Huiput 2012 -kilpailussa.CENTREFOLD Graphic design student Enni Koistinen’s poster Plug comments on climate change. It placed second in the student category of the International Poster Biennial of Mexico and won gold in the Finnish Best of the Year competition.

No to more consumption

Kree

tta J

ärve

npää

Kuva

t Ven

la H

elen

ius

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications VIESTINTÄJOHTAJA/DIRECTOR OF COMMUNICATIONS: Hanna Maula PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI/SUBEDITOR: Nina Erho TOIMITTAJA/EDITOR: Tea Kalska TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Taru Happonen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Maija Astikainen, Lauri Haapanen, Anni Hanén, Aukusti Heinonen, Venla Helenius, Aino Huovio, Tuuli Kaskinen, Antti Kekki, Enni Koistinen, Jakke Kulovesi, Katja Lösönen, Mari Mäkiö, Markku Ojala, Jussi Särkilahti, Julia Weckman KANNEN KUVA/COVER PHOTO: Jakke Kulovesi KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: [email protected] OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: [email protected] PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2013 PAPERI/PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 30�000 ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA/PUBLISHED FOUR TIMES A YEAR

Tekemässä / On the job

KUVITTAJA ANTTI KEKKI saa energiaa valosta, ystävistä ja käsillä tekemisestä. Tämän numeron kuvituksia varten hän leikkasi paperia, painoi serigrafiaa ja halusi säilyttää luonnosmaisen viivan. Antti opiskelee kolmatta vuotta graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.ILLUSTRATOR ANTTI KEKKI draws energy from light, his friends and hands-on work. He cut paper, made serigraph prints and wanted to preserve a sketchy approach for this issue’s illustrations. Antti is studying graphic design for the third year at the School of Arts, Design and Architecture.

TOIMITTAJA LAURI HAAPANEN saa energiaa siitä, että hänellä on vähän liikaa tekemistä. Tällä hetkellä päivät täyttyvät kaksilapsisesta perhe-elämästä, palstaviljelystä, sukututkimuksesta sekä toimittajan ja tutkijan töistä. Väitöskirjassaan Lauri tarkastelee sitä, miten haastattelussa esitettyä puhetta muokataan kirjallisiksi sitaateiksi lehtijuttuihin. Tähän lehteen Lauri kirjoitti Kuka-jutun.JOURNALIST LAURI HAAPANEN draws energy from having a little too much to do. When he is not busy being a reporter and researcher, the days of this family man are filled by working on his allotment and studying genealogy or looking after his two children. In his doctoral thesis, Lauri examines how interview talk is shaped into written quotes in newspaper articles. He is the author of this issue’s Who? column.

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA TARU HAPPONEN saa energiaa puolivuotiaasta Elmo-kissastaan, tulevasta ajastaan Berliinissä sekä sattumista, jotka piristävät sekä kuvien tekemisessä että elämässä. Tässä lehdessä hänen käsialaansa ovat taiton lisäksi Teema-artikkelin avaruudelliset maisemat. Taru opiskelee kolmatta vuotta graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.GRAPHIC DESIGNER TARU HAPPONEN is energised by her six-month-old cat Elmo, her upcoming stint in Berlin and random occurrences that liven up both her work and everyday life. In addition to the layout, the space-themed images of this issue are her handiwork. Taru is a third-year graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture.

Jak

ke K

ulov

esi

03 Pääkirjoitus–Editorial

04 Tekemässä – On the job

06 Nyt – Now Pieniä uutisia, isoja asioita.LAINATTUA: Kuka kuuntelisi proffaa, ihmettelee Tiede-lehden päätoimittaja.KIPERÄ KYSYMYS: Miksi Suomen sähköstä vain 0,6 prosenttia tulee tuulivoimasta?

09 Oho! AEE:n johtaja, professori Pekka Mattila piti luennon, jolla yleisö alkoi punertua.

10 Vau! Opiskelijat suunnittelivat uuden sukupolven kompostorin.

11 Termin avaus Mitä energiatehokkuus tarkoittaa?

12 Teema Täti istui pimeässä säästääkseen sähköä. Mitä me nykyään voimme tehdä?

18 Teema Toimitusjohtaja Hannu Linna kertoo, miten energiatäyskäännös onnistuu.

20 Kuka – Who Merja Fischer jätti johtajan työt ja ryhtyi jakamaan osaamistaan yritysvalmentajana.

26 Aiheesta – On Topic Professori Ville Kyrki ryhmineen kehittää yhteistyökykyisiä robotteja.

29 Aiheesta Verkkokeskustelut paljastivat, että kansalaisten aktiivisuus energia-asioissa ei ole utopiaa.

30 On science Electric power from waste heat 1OMIN: Academy Professor Maarit Karppinen has always been the scientific type.

34 Siellä Tohtorikoulutettavat Jakke Kulovesi ja Mikko Suominen tietävät, miltä Etelämanner näyttää.

41 Kolumni Demos Helsingin toiminnanjohtaja Tuuli Kaskinen kirjoittaa Energiewendestä.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

44 Kolumni Professori Raimo Lovio kannustaa yhteispeliin.

45 Ajankohtaista

46 Väitöksiä

48 Arjen valintoja Energiatalouden professori Sanna Syri lataa akkujaan liikkumalla luonnossa.

50 Palkitut & Kalenteri

Teema/Theme TÄMÄN LEHDEN TEEMA on energia. Kerromme, miten energiaa voi säästää, miten saksalaisista tuli energiantuottajia, mitä energiatehokkuus tarkoittaa ja miten energiatäyskäännös onnistui Vaasassa. THE THEME OF THIS issue is energy. We’ll tell you how to conserve energy, how the German’s became energy producers and how Vaasa managed to turn around it’s energy policies.


Uusia projekteja energiatehokkuusohjelmaan –Aalto Energy Efficiency (AEF) -ohjelmaan on valittu kuusi uutta projektia: EXPECTS, STEEM, Heat-Harvest, TrafficSense, Wood Life ja Energy-Efficient Town House.

Ohjelman projekteissa kehitetään energiatehokkuuden parantamista asumisessa ja rakentamisessa, liikenteessä ja tieinfrastruktuurissa, sähköverkkojen suunnittelussa, uuden-laisissa materiaaliratkaisuissa sekä yhteiseurooppalaisilla energiamarkkinoilla.

Energiatehokkuusohjelma on laaja-alainen ja poikkitieteel- linen tutkimusohjelma, jonka odotetaan synnyttävän innovatii-visia ratkaisuja energiatehokkuuteen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

Ohjelma käynnistyi syksyllä 2012, jolloin siihen valittiin kolme ensimmäistä tutkimusprojektia: SAGA, Light Energy ja MOPPI.

Aalto-yliopisto tukee ohjelmaa yli 12 miljoonalla eurolla. Projektit ovat ensimmäisessä vaiheessa nelivuotisia.

UUTTA OPISKELIJAA valittiin Aalto-yliopistoon kevään yliopistohaussa. Hakijoita oli kaikkiaan 11 583, joista 13,8 % sai opiskelupaikan.

1 595

Kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu Campus 2015 on saatu päätökseen. Avoimen kaksivaiheisen kilpailun tarkoituksena oli suunnitella Aalto- yliopiston uusi ydinkampus Otanie-meen. Kilpailutöiden tärkeitä arvostelu-kriteereitä olivat korkealaatuinen arkki-tehtuuri, kustannustehokkuus ja ekolo-ginen kestävyys.

Voittajaksi valittiin 189 ehdokkaan joukosta helsinkiläisen arkkitehtitoi-misto Verstaan ehdotus Väre.

Palkintolautakunta totesi voittajatyön olevan raikas. Sen yksinkertainen perusmoduuli on selkeä ja erottuva. Ehdotuksessa on vakuuttavalla tavalla vaihtelevia tiloja, jotka pystyvät sopeu-tumaan ja joustamaan tarpeiden ja tila-ratkaisujen muuttuessa.

Väre kuului myös energiatehokkuu-deltaan ja kustannuksiltaan toisen vaiheen lupaavimpiin ehdotuksiin.

Tavoitteena on, että uusi rakennus valmistuisi Otaniemeen vuonna 2016.

Väre voitti Campus 2015 -kilpailun

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

Nyt

Uusi huippuyksikkö kehittää high-tech-materiaaleja –Suomen Akatemia on valinnut uudet tutki-muksen huippuyksiköt kaudelle 2014–2019. Aalto-yliopisto sai yhden uuden huippuyk-sikön, Biosynteettisten hybridimateriaalien molekyylimuokkauksen huippuyksikön. Sii-hen kuuluu yksi tutkimusryhmä Perustietei-den korkeakoulusta, kaksi Kemian tekniikan korkeakoulusta ja yksi VTT:stä. Yksikköä johtaa professori Olli Ikkala.

Huippuyksikössä kehitetään high-tech-materiaaleja sekä dynaamisia ja kompleksi-sia mallisysteemejä, jotka perustuvat luon-non lähtöaineisiin.

Lisäksi Aalto-yliopisto on alkavalla kau-della mukana kahdessa muussa käynnisty-vässä huippuyksikössä: Laserleikkauksen huippuyksikössä ja Auringon pitkäaikai-sen muutoksen ja vaikutusten tutkimuksen huippuyksikössä.

Huippuyksikköohjelmaan valittiin kaudel-le 2014–2019 kaikkiaan 14 uutta yksikköä, joissa työskentelee tutkimusryhmiä 12 yli-opistosta tai tutkimuslaitoksesta.

Tällä hetkellä Aalto-yliopisto koordinoi viittä huippuyksikköä ja on mukana kahdes-sa huippuyksikössä.

Huippuyksiköt ovat suomalaisen tutki-muksen lippulaivoja ja oman tieteenalansa kansainvälistä kärkeä. Yksiköt saavat rahoi-tuksen kuudeksi vuodeksi.

Customer satisfaction boosts share value –Improved customer satisfaction in a company encourages institutional investors to increase their ownership stake and raises the share price, reveals a study conducted by a team led by Professor of Marketing Jaakko Aspara from the School of Business.

Short-term institutional investors – like equity funds – are particularly likely to increase their ownership of shares in companies that improve their customer satisfaction. Correspondingly, they will decrease their holdings of shares in companies that experience a fall in customer satisfaction.

Aspara points out that short-term institutional investors are often thought to only consider quarterly profit forecasts. This makes it somewhat surprising to find that they also react to customer satisfaction, which reflects a company’s long-term marketing competence.

The study Do institutional investors pay attention to customer satisfaction and why? was published in the prestigious Journal of the Academy of Marketing Science.

Sähkölaastari nopeuttaa haavan paranemista –

Laitoshoidon potilaista jopa kymmenen prosenttia kärsii kroonisista haavoista. Erityisesti hitaasti parane- vat makuuhaavat ovat ongelma pitkäaikaispotilailla, ja ne voivat pahimmillaan johtaa raajan amputointiin.

Kehitteillä oleva sähkölaastari tarjoaa ratkaisun ongel-matapauksiin, joihin perinteiset hoitokeinot eivät auta. Haavan paranemista voidaan tukea stimuloimalla sitä sähköisesti. Sähköstimulaatio voi edistää paranemista jopa 2,5 kertaa nopeammin kuin perinteinen sidehoito.

Tutkijoiden kehittämän laastarin tärkein etu verrattu-na markkinoilla jo oleviin tuotteisiin on se, että haavaan vaikuttavaa sähkövirtaa voidaan hallita. Sähkövirta rajoitetaan turvalliselle tasolle, joka on selvästi pienempi kuin tuntoaistimuksen raja.

Laastarin lisäksi tutkijat suunnittelevat mittalaitteen, jonka avulla haavan paranemista voi seurata ilman, että laastaria irrotetaan. Näin haavan pintaa ei tarvitse rikkoa uudestaan kesken paranemisen.

Tekesin rahoittamassa monitieteisessä hankkeessa ovat mukana Åbo Akademi, Aalto-yliopisto ja Tampe-reen teknillinen yliopisto. Aalto-yliopiston tutkijat keskittyvät erityisesti haavan paranemista seuraavan mittalaitteen kehittämiseen. Lisäksi he osallistuvat laastariprototyyppien kokoamiseen ja laastarin sähkö-teknisen rakenteen suunnitteluun.

Antti

Kek

ki

Vers

tas A

rkki

tehd

it O

y


Nyt

”Suomessa on hyvät edellytykset hyö-dyntää tuulivoimaa, mutta silti olem-me tuulivoimatilastojen häntäpäässä EU:ssa. Pääsyy löytyy mielestäni ener-giapolitiikasta: vaikka tuulivoima on hyvä asia paperilla, ei ole löytynyt poliit-tista tahtoa työntää sitä kunnolla mark-kinoille.

Energiapolitiikkaa tehdään meillä vielä pitkälti suurten toimijoiden ja ras-kaan teollisuuden ehdoilla. Suomessa tuulivoimalla voitaisiin tuottaa 20–25 prosenttia sähköstä, uusien innovaa-tioiden avulla sitäkin enemmän.

Lehtien palstoilla väitetään, ettei Suomessa tuule, tuulivoima on kallista, rumaa, välkkyy, meluaa, tappaa linnut ja järkyttää mielen. Näiden ongelmien ei kuitenkaan pitäisi olla syynä tuuli-voiman vähäisyyteen, sillä niihin löytyy tehokkaita ratkaisumalleja.”

Kiperä kysymys

Jos Tanskassa jopa 30 prosenttia maan sähköstä tuotetaan tuuli-voimalla ja Espanjassakin luku on 17,5 prosenttia, miksi Suomen käyttämästä sähköstä vain 0,6 prosenttia tulee tuulivoimasta? Vastaajana energiakysymyksiin erikoistunut teknillisen fysiikan professori Peter Lund Perustieteiden korkeakoulusta:

Antti

Kek

ki

”Helsingin Sanomat selvitti heinäkuussa, että ministerien avustajakaarti on kak-sinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Monilla avustajilla on yhteys etujärjestöihin, ammattiyhdistysliikkee-seen tai työnantajiin. Vankkaa akateemis-ta taustaa ei löydy yhdeltäkään, vaikka yhteiskunnan esityslistalla on vain har-voja asioita, joihin ei liittyisi tieteellisiä

näkökohtia. Mistä muualta kuin tutkijoil-ta saataisiin luotettavaa ja puolueetonta tietoa? --- En haikaile professoreita halli-tukseen, mutta päättäjien kannattaisi kal-listaa useammin korvansa heidän näke-myksilleen. Tiedemaailman ääntä kuul-tuaan poliitikot eivät ainakaan voi käyt-tää tietämättömyyttä tekosyynä huonoille ratkaisuille.”

Lainattua

Päätoimittaja Jukka Ruukki: Kuka kuuntelisi proffaa?Tiede, pääkirjoitus elokuu 2013


Nyt

”Olin 2000-luvun alussa Fennia- ryhmän tietohallinnossa kehittämis-päällikkönä. Töissä oli ystävällismielistä mittelöä ’oikeiden’ it-ihmisten ja minun välillä. Kollegoille oli vähän epäselvää, mitä väitöskirjaansa valmisteleva sosiologi siellä teki. Vedin kuitenkin menestyksellä isoja XML-sanoma-standardiin liittyviä hankkeita, ja olin ollut niiden tiimoilta puhumassa hankejohtamisesta.

Kerran sain pyynnön tulla puhujaksi Suomen tietotekniikan liitolta, jonka tilaisuuksissa alan keskeiset vaikuttajat kävivät. Minun toivottiin puhuvan XML-kehityksestä ja siitä,

Aalto University Executive Educationin johtaja, professori Pekka Mattila on suosittu puhuja,

mutta yhden keikan hän haluaisi unohtaa.

miten se suhteutuu teollisuudessa vallalla olleeseen EDI-sanomastandar-diin, jolla tilaus–toimitus-ketjuja hallit-tiin. Aihe ei ollut ydinosaamistani, mutta minulla oli nuoren miehen itse-tunto ja olin tottunut onnistumaan. Arvelin ymmärtäväni asian, jos pereh-dyn siihen viikonloppuna.

Luottokonsultti kantoi minulle alan englanninkielisiä perusteoksia, ja niitä kahlaamalla, googlaamalla ja haastatteluja lukemalla sain kasaan 40 kalvoa. Konsultin mielestä olin päässyt hyvin jyvälle.

Sitten koitti suuri päivä Kalastaja-torpalla. Osa kollegoista oli kateellisia, osa huvittuneita siitä, että minut oli kutsuttu puhujaksi – vieläpä pääsaliin. Se oli todella iso. Arvelin, ettei saliin jäisi montaakaan kuulijaa tähtipuhu-jien jälkeen. Mutta väki ei lähtenytkään. Päinvastoin, sitä tuli lisää.

Puheenvuorolleni oli varattu 40 minuuttia. Laverrellessani EDI- standardin olevan täysin inferiorinen XML-standardiin nähden huomasin,

että eturivissä alkoivat leukapielet kiristyä ja yksi kuulijoista muuttui punervaksi.

Jäljellä oli vielä pari minuuttia, kun pahoittelin aiheen tempaisseen niin mukaansa, ettei kysymyksille jäänytkään aikaa. Mutta jos puheenjohtaja sallii, pari nopeaa kommenttia voitaisiin ottaa. Käsiä alkoi nousta, ja eturivin miehis-tä kaikkein punaisin kysyi: ’Millä perus-teella väität XMLn ratkaisevan ne ongel-mat, joita EDIin liittyy?’ Mielessäni myllersi – mistäs minä tietäisin, olinhan vain copy-pastennut väitteen jostakin! Vastasin kiemurrellen, että kannat ovat vielä emergentissä tilassa, siksi nojaan kansainvälisiin asiantuntijalähteisiin. Hän ei onneksi kysynyt lisää mutta näyt-ti epäilevältä. Ehti tulla toinenkin kom-mentti, kunnes puheenjohtaja päästi minut piinasta ja syöksyin pois, ennen kuin kukaan kysyisi mitään lisää.

Ei ollut varsinaisesti voittajaolo, mutta olinpahan selvinnyt hengissä. Sen jälkeen en ole lupautunut puhumaan aiheesta, jota en tuntisi entuudestaan.”

Teksti Paula Haikarainen Kuva Maija Astikainen

Luennon verran liirum laarumia

Antti

Kek

ki


Oho!Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

MONI SUOMALAINEN omakotiasuja kom-postoi, mutta miten tavan saisi leviä-mään isoja jätemääriä tuottaviin yhtei-söihin ja kehittyviin maihin, joissa jäte-huolto on ongelma? Vastausta selvitti yksi vuosittaisen Product Development Project -kurssin opiskelijaryhmistä Bio-lanin toimeksiannosta.

Ryhmä aloitti projektinsa kokeilemal-la biojätteen kompostointia kurssin ko-tipesällä Design Factorylla Otaniemes-sä. Kokeilu paljasti, että ison porukan yhteisestä biojätteestä tahtoo ohjeista huolimatta löytyä myös kaikenlaista sinne kuulumatonta.

”Tästä päättelimme, että yhteisökom-postointi tarvitsee selkeät vastuuhenki-löt”, kertovat ryhmän projektipäällikkö-nä toiminut puunjalostustekniikan opis-

Kompostorin uudet vaatteetOpiskelijat saivat tehtäväkseen suunnitella uuden sukupolven kompostorin, joka soveltuu yhteisöille ja kehittyviin maihin.

Teksti Nina Erho

Break Down Bio -ryhmään kuului yksitoista jäsentä kuudesta eri maasta. Kuvassa ovat vasemmalta lukien Sally Coldham, Anssi Laurila, Sami Leppälä, Mikko Virta, Erika Rautavaara, Claudia Ebring-Walker, Hemalatha Ramanathan ja Clever Ubiagege. Luomassaan prototyypissä ryhmä huomioi koululaisten ideat.

kelija Erika Rautavaara ja business managerina toiminut yrittäjyyden opis-kelija Anssi Laurila.

Miettiessään, minkälaisesta yhteisös-tä selkeät vastuulliset voisivat löytyä, ryhmä päätyi kouluihin. Potentiaali- sena kohderyhmänä niitä puolsi myös se, mitä ryhmän intialaiset jäsenet kertoivat kotimaastaan.

”Siellä useimmat eivät kuulemma halua lainkaan käsitellä jätettä. Aikuis-ten ajattelua on usein vaikea muuttaa, joten sielläkin asian edistäminen lasten ja koulujen kautta tuntui järkevältä.”

Kannet aukeavat sivuilleRyhmän kokeilukumppaniksi koulu-kompostointiin löytyi Strömbergin ala-aste Helsingistä. Muuta tiedon-

keruuta ryhmä jatkoi muun muassa haastattelemalla erilaisten kompostorien käyttäjiä.

”Haastattelut paljastivat, että kompostorien käytettävyydessä on parannettavaa. Saman huomasin itse: saadakseni kompostorin päältä aukea-van kannen kiinni jouduin kurottele-maan sitä niin, että kasvoille pöllähteli tuoksuja ja höyryjä”, Rautavaara sanoo.

Keräämäänsä tietoon perustuen ryhmä loi prototyypin uuden ajan kompostorista. Sen kannet aukeavat sivuille, joten niiden sulkeminen onnis-tuu sujuvasti pienikokoiseltakin ihmi-seltä. Kansien välissä on paikka kuivik-keelle.

Sisällä kompostorissa on sekoittimet, joita pyöritetään sen ulkopuolella ole-vista vivuista sekä ulos vedettävä laa-tikko, josta valmis materiaali on helppo tyhjentää.

Kivoja elementtejä lapsilleKoululaisilta ryhmä sai ideoita siitä, minkälainen kompostori edistäisi kompostoinnin onnistumista kouluissa. Karkkiautomaattia prototyyppiin ei sentään liitetty, mutta tussitaulu siihen tuli terveisiä varten. Lisäksi komposto-rille suunniteltiin eläintä muistuttava ulkonäkövaihtoehto sekä iso ”kuumuus kylmyys -mittari”.

Paitsi tuotekehityksestä, Rautavaara ja Laurila sanovat kurssin opettaneen paljon yhteistyöstä.

”Eri kulttuureissa ajatellaan eri tavoin, ja eri aikavyöhykkeille ei saa saman tien yhteyttä. Ja välillä insinöö-reillä ja designereilla oli ihan eri näke-mys siitä, mitä meitä oli pyydetty tekemään.”

Silti eroavaisuudet voivat olla myös myönteinen asia, Laurila huomauttaa.

”Kauppislaisena koin mielekkääk-si sen, että Design Factorylla saa tehdä niin paljon konkreettista.” pdp.fi


Vau! Katse opintoprojektiin, jossa vastataan kiehtovaan haasteeseen.

Professori Esko Kauppinen, Perustieteiden korkeakoulun teknillisen fysiikan laitos:Kun sähköä muutetaan valoksi, energiatehokkuudella tarkoitetaan tuotetun valon määrää suhteessa käytet-tyyn sähkövirran määrään. Koska valaistukseen käyte-tään globaalisti noin 20 % tuotetun sähkön määrästä, on valaisintekniikan energiatehokkuuden parantami-sella huomattava merkitys sähkön kokonaiskulutuk-seen. Esimerkiksi moderneilla LED-lampuilla tuote-taan samalla määrällä sähköä moninkertainen määrä valoa verrattuna perinteiseen hehkulamppuun.

Aurinkokennoissa tapahtuu päinvastainen prosessi, eli valo muutetaan sähköksi. Vastaavasti niiden tehok-kuudella tarkoitetaan kennosta saatavan sähköener-gian määrää suhteessa valon kennoon tuoman ener-gian määrään.

Sekä valonlähteiden että aurinkokennojen tehok-kuutta parannetaan kehittämällä uusia materiaaleja ja niistä uusia rakenteita muun muassa nanotekniikan avulla.

EnergiatehokkuusProfessori Matti Lehtonen, Sähkötekniikan korkeakoulun sähkötekniikan laitos:Energiatehokkuus tarkoittaa sitä, että saadaan aikaan sama toiminnallisuus pienemmällä energiankäytöllä. Esimerkiksi rakennusten lämmityksessä se tarkoit-taa parempaa eristystä ja poistoilman lämmön talteen-ottoa, jolloin rakennuksen sisälämpötila saadaan yllä-pidettyä vähemmällä energiankäytöllä.

Energiatehokkuutta on myös tuottaa sama loppu-tulos vähemmällä primäärienergialla, mistä hyvä esi-merkki on lämpöpumppu. Sen avulla yksi yksikkö säh-köä saadaan tuottamaan 2,5�–�3,5 yksikköä lämmitys-energiaa.

Yleisemmin energiatehokkuus merkitsee energiaa käyttävien laitteiden ja prosessien parempaa hyöty-suhdetta, jolloin energiahäviöt ovat pienemmät. Esi-merkkejä ovat energiansäästölamput, energiatehok-kaat kodinkoneet ja pumppausten kierroslukusäätö teollisuusprosesseissa.

Energiajärjestelmän näkökulmasta energiatehok-kuuteen pyritään minimoimalla uusiutumattoman primäärienergian määrää. Tämä tarkoittaa uusiutu-vien energiatuotantomuotojen integrointia kokonai-suuteen siten, että niiden tuottama energia korvaa mahdollisimman paljon fossiilisia energialähteitä.

Arkkitehti, yliopisto-opettaja Pirjo Sanaksenaho, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun arkkitehtuurin laitos:Energiatehokkuus on tärkeä käsite kehitettäessä rakentamista ekologisesti kestävään suuntaan ja lähtökohta rakennussuunnit-telussa nykyisin. Rakennuksen energiatehokkuustavoite on sää-detty laissa, ja se osoitetaan laskelmin jo rakennuslupavaiheessa.

Kaavoituksella vaikutetaan energiatehokkaan suunnittelun edellytyksiin. Rakennuksen oikealla sijoittamisella ja suuntaa-misella luodaan perusta energiatehokkuudelle. Rakenteilla, talo-teknisillä ratkaisuilla, rakennusosien tiiviydellä, ikkuna-aukko-jen koolla ja sijoittelulla sekä kompaktilla rakennusmuodolla voidaan parantaa energiatehokkuutta. Rakennus voidaan jakaa puolilämpimiin ja lämmitettäviin vyöhykkeisiin.

Nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden parantami-nen on tärkeä tavoite, mutta tavoitteita asetettaessa tulisi ottaa huomioon myös arkkitehtoniset ja kulttuuriympäristölliset arvot sekä tulevaisuuden käyttäjien tarpeet.

Energiatehokkuuden arviointi tulisi ulottaa rakennuksen koko elinkaareen ja käyttöön. Hiilijalanjälkitarkastelulla voidaan arvioida rakennuksen tuottamat hiilidioksidipäästöt rakennus-materiaalin tuottamisesta rakennuksen elinkaaren loppuun saakka.

Vastaajat ovat mukana Aalto-yliopiston energiatehokkuusohjelman tutkimusprojekteissa.

energyefficiency.aalto.fi

— Ant

ti Ke

kki


Termin avausAsiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.


Teema

Täti istui pimeässä säästääkseen sähköä. Kysyimme asiantuntijoilta,

mitä meidän nykyään pitäisi tehdä.

Minkä sillemahtaa?

WHAT CAN WE DO TO SAVE ELECTRICITY?

Article in English on the web: aalto.fi/magazine


Teema

Halosen mielestä elohopealampuista kannattaisi siirtyä suoraan ledeihin. Ne mahdollistaisivat älykkään katu- valaistuksen – lamput voisivat syttyä silloin, kun kadulla on liikennettä tai jalankulkijoita. Ledien sensorit voisivat myös mitata tienpinnan kirkkautta ja säädellä valoa sääolosuhteiden mukaan. Valoa ei tarvitsisi käyttää turhaan.

Ei niin vihreä tietoyhteiskuntaJos hoitotätini eläisi, hän luultavasti jatkaisi lehden lukua pimeässä – ledeistä huolimatta. Ainakaan hän ei hankkisi itselleen uusinta tablettia surffaillakseen menemään.

Itse poden syyllisyyttä siitä, että istun kotisohvalla ja roikun netissä älypuheli-mella. Omistanhan myös tietokoneen.

Tunnustan tämän tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan professori Jukka Mannerille. Saan osittaisen synninpäästön: älypuhelin ja tabletti kuluttavat laitteina vähemmän energiaa kuin tietokone. Ongelmal- lista on, että langattoman verkon käyttö lisääntyy huimasti kannettavien laitteiden myötä.

”Langaton netti syö kiinteää nettiä huomattavasti enemmän energiaa”, Manner sanoo.

Siitä, miten paljon kaikki tiedonkäsit-tely, tiedonsiirto, laitteet ja palvelin- keskukset energiaa vievät, on tehty erilaisia arvioita. Selvää on, että kulutus kasvaa koko ajan, eikä kattoa näy.

ICT (Information and communica-tions technology) kulutti Global Action Plan -järjestön mukaan Britan-niassa kymmenen prosenttia maan energiasta vuonna 2007. Manner uskoo, että tällä hetkellä luku on Suomessakin suurempi. Huolestuttavana hän pitää sitä, että meille myydään koko ajan uutta – tarkempaa kuvanlaatua ja vielä vähän nopeampaa nettiyhteyttä.

KUN OLIN LAPSI, minua hoiti eräs vanha, hyvin nuuka täti. Hän istui pimeässä olohuoneessa

tihrustelemassa sanomalehteä eikä suostunut sytyttämään valoja.

”Sähköä pitää säästää”, täti sanoi, ja kun hänen silmänsä väsyivät pimeässä, hän sulki ne ja alkoi kertoa synkkiä tari-noita sotavuosista.

Valaistus kuluttaa Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan maailman sähköenergiasta 20 prosenttia. Valaistustekniikan professori Liisa Halonen myöntää, että parhaiten energiankulutusta hillittäisiin toimi-malla kuten hoitotätini – sammutta- malla kaikki valot. Se tosin tekisi elä-mästä hankalaa. Me tarvitsemme valoa.

Valaistuksessa tulisi kiinnittää huomiota kahteen asiaan: valonlähteen on oltava energiatehokas, mutta valoa pitää myös osata käyttää oikein.

”Oleellista on, että oikea määrä valoa saadaan kohdennettua oikeaan aikaan sinne, missä sitä tarvitaan”, Halonen sanoo.

Hän näyttää kuvaa maapallosta, jonka valot näkyvät avaruuteen. Pimeyden keskellä etenkin Eurooppa ja Pohjois-Amerikka loistavat, samoin suurkaupunkialueet Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Maailmasta avaruuteen kimpoava loiste on haaskattua valoa – valosaastetta.

”Tämä on yksi iso ongelma. Valoa hukataan taivaan tuuliin.”

Silti kartassa on valtavia pimeitä alueita, koska kolmannes maailman ihmisistä elää sähköverkon ulkopuolella.

”Jos he pääsisivät osaksi sähköverk-koa ja ottaisivat käyttöönsä hehku- lamput, maapallo ei kestäisi.”

Tehokkuutta ledeilläEU:ssa hehkulamppuja ei saa enää saattaa markkinoille. Liisa Halosen mukaan tulevaisuuden valonlähde on led, sillä se on energiatehokkuudessaan ylivoimainen.

On kuitenkin pakko myöntää, että hehkulampun aikakaudella oli helppoa; sen kun valitsi lampun wattimäärän mukaan. Nyt pitäisi tietää, millainen led sopii mihinkin valaisimeen ja minkä värinen valo on parasta tietys-sä tilassa. Olen seisonut ärsyyntyneenä kaupan ledvalikoiman edessä ja poistunut kotiin tyhjin käsin. Olen myös häpeillen pyörittänyt viimeistä kaapista löytynyttä hehkulamppua kiinni valaisimeen. Enkä ole ainoa.

”Ledejä on markkinoilla miljoona, ja ne ovat hyvin eritasoisia. On mietittävä, miten niistä saisi tietoa kuluttajille ja päättäjille. Koulutusta ja tiedotusta tarvitaan lisää.”

Ledeillä olisi paikkansa myös kaduilla. Tällä hetkellä suurin osa katu-valosta tulee kuitenkin suurpaine- natriumlampuista. Kaikkein epä- ekologisimpia ovat elohopealamput, jotka kielletään EU:ssa vuodesta 2015 alkaen.

VALOA PITÄÄ OSATA KÄYTTÄÄ

OIKEIN.

Teksti Tea Kalska Kuvitus Taru Happonen


Teema


Teema

ICT:n kohdalla vihreys on säästöä: esimerkiksi energiatehokkaat jäähdy-tysratkaisut ovat kertainvestointina kalliita, mutta säästävät varsin lyhyessä ajassa ostohintansa edestä sähköä.

”Järjestelmien myyminen kalliim-malla ostohinnalla on vaikeaa, mutta hankintoja tehtäessä pääpainon pitäisi olla järjestelmän käyttökustannuksilla, ei investointikustannuksilla.”

Teollisuus vie puoletVaikka vaihtaisi lamppunsa ledeihin ja karsisi netin käytön minimiin, suurin osa energiasta kuluu oman olohuoneen ulkopuolella. Tilastokeskuksen mukaan teollisuus kulutti vuonna 2011 miltei puolet kaikesta maamme käyttämästä energiasta.

”Metsä- ja metalliteollisuus kuluttavat eniten energiaa”, kertoo Hille Hyytiä, teollisuuden energia-tehokkuusyksikön päällikkö Motiva Oy:stä. Se on valtion omistama yritys, joka edistää energian ja materiaalien tehokasta ja kestävää käyttöä.

Hyytiä selvittää, että suomalaisissa tehtaissa on käytössä vielä paljon

Kuluttajalle myös markkinoidaan jatkuvasti tiedonsiirtoa vaativia palve-luita. Manner kertoo, että joidenkin ennusteiden mukaan internetin runko-liikenne kasvaa jopa 40 prosenttia vuodessa.

”Kun esimerkiksi tv-ohjelmat lähe- tetään yhtenä yleislähetyksenä, tarvi-taan yksi tiedonsiirto, mutta kun kaikki saavat katsoa ohjelman silloin kun huvittaa, tiedonsiirtoja ja energiaa tarvitaan lukematon määrä enemmän.”

Tunnustan jälleen: rakastan elävää kuvaa ja katson sitä jatkuvasti netin kautta.

Mutta juuri nettivideot vaativat eni-ten kapasiteettia tiedonsiirrolta. Nopeutta ja muistia tarvitaan yhä enem-män, ja sen seurauksena on rakennetta-va uusia palvelinkeskuksia. Ne paitsi kuluttavat energiaa, myös tuottavat hukkalämpöä, joka tyypillisesti pääste-tään vesistöihin ja ilmaan.

Energialuokat valintoja ohjaamaanMiten tietoyhteiskunnan energiankulutusta sitten hillitään, jos netistä ei voi luopua? Manner huomauttaa, että

jos sähkön hinta nousisi, ICT-palvelut maksaisivat enemmän ja niiden käyttöä miettisi kaksi kertaa.

”Meillä Suomessa sähkö on halpaa kuin mikä. Saksalaiset pulittavat sähköstä tuplahinnan suomalaisiin verrattuna.”

Nyt hoitotätini pudistaisi päätään. Kukapa haluaa irvistellä sähkölaskun nähdessään?

Manner ehdottaa, että kodinkoneista tutut energialuokat voisi ottaa käyttöön myös ICT-palveluissa. Pesukonetta ostaessaan huomaa, että luokka A on vihreän värinen ja energiatehokkain. Kun aakkosissa edetään, värit muuttu-vat huonommasta energiatehokkuudes-ta kielivään keltaiseen, oranssiin ja pu-naiseen. Merkinnät lisäisivät kuluttajan tietoisuutta ja antaisivat mahdollisuu-den tehdä kestävämpiä ratkaisuja.

”Merkinnät voisivat vaikuttaa siihen, että myös firmat alkaisivat parantaa energialuokkaansa. Nyt energiakustan-nusten nousu siirtyy helposti kuluttaja-hintoihin ja käyttökustannuksiin, eikä tuotteiden energiatehokkuus kehity riittävästi.”


Teema

vanhaa tekniikkaa. Vanhat koneet eivät ole hyvin kunnossapidettyinä- kään energiatehokkaimpia vaihtoehtoja. Esimerkiksi teollisuuden pro-sessiuunit voivat olla kaksikymmentä vuotta vanhoja, mutta yhä käytössä. Vasta kun koneet tulevat elinkaarensa päähän, hankitaan energiatehokkaampi laitteisto.

Asiaa kuitenkin vauhditetaan EU- tasolla. Kesäkuussa 2014 astuu voimaan energiatehokkuusdirektiivi, joka tuo uusia energiatehokkuusvaatimuksia yrityksille.

Silti myös teollisuus on jo pitkään tehnyt töitä energiatehokkuuden eteen. Yli 280 teollisuusyritystä on liittynyt vapaaehtoisesti elinkeinoelämän energiatehokkuussopimukseen vuo- siksi 2008–2016. Sopimukseen liittynyt yritys sitoutuu energiatehokkuuden jatkuvaan parantamiseen huomioimalla

energiatehokkuuteen liittyvät asiat esimerkiksi yrityksen hankinnoissa ja suunnittelussa.

Hyytiä selvittää, että viiden ensim-mäisen sopimusvuoden loppuun mennessä sopimusyritykset olivat jo säästäneet energiaa noin 6 terawatti-tuntia vuodessa. Lukema vastaa noin 324 000 sähkölämmitteisen omakoti- talon vuosittaista sähkönkulutusta.

Porkkanoita liittymiseen on monia – yritys voi esimerkiksi hakea tukea energiatehokkuusinvestointeihin. Pienille ja keskisuurille yrityksille voidaan myös myöntää korotettua tukea energiakatselmukseen, jossa käydään läpi yrityksen energiankulutuksen jakauma ja energiansäästömahdolli-suudet.

Energiatehottomuudesta riskiParantamalla energiatehokkuuttaan teollisuusyritykset voivat kompensoida energian hinnannousua ja kohentaa kilpailukykyä.

”Yritysten johto pitää saada ymmärtä-mään, että energiatehokkuudella on merkitystä liiketoiminnan tulokselle”,

Hyytiä sanoo, ja harmittelee sitä, että investoinnit energiatehokkuustoimiin jäävät usein tuotannollisten investoin-tien jalkoihin. Hän toivoo, että asenne-muutos energiatehokkuudessa tapah-tuisi yhtä nopeasti kuin aikoinaan työ-turvallisuuteen liittynyt asennemuutos. Kun työturvallisuuteen alettiin todella kiinnittää huomiota, työtapaturmien määrä laski radikaalisti.

Onko teollisuuden energiatehokkuus siis tyystin yritysjohdon ja poliittisten päättäjien käsissä?

Hyytiä toteaa, että myös rahoittaja ja sijoittaja voisivat edellyttää yritykseltä energiatehokasta toimintaa.

”Heidät pitäisi herättää oivaltamaan, että yritys, joka ei panosta energiatehok-kuuteen, voi olla myös riski.”

Toisaalta kuluttajan arkisia valintoja ei koskaan saa väheksyä. Asenteet vie-dään kotoa päättäjien pöytiin.

Herra tai renki, tuhlata ei pidä, hoito-tätinikin sanoisi.

JOS SURFFAILUMAKSAISI ENEMMÄN,

SITÄ MIETTISIKAKSI KERTAA.


Teema

VIIME KEVÄÄNÄ energiayhtiöt Vaasan Sähkö, Westenergy ja Vaskiluodon Voima pokkasivat vuoden 2012 ilmasto-tekopalkinnon Vaasan energiatäyskään-nökseksi nimetystä hankkeesta. Sen ansiosta Vaasan alueen sähkön ja kaukolämmön tuotannon vuotuiset hiilidioksidipäästöt vähenivät niin paljon, että luku vastaa arviolta 170 000 henkilöauton vuosipäästöjä.

Energiatäyskäännös vaati kaksi suurta investointia, jotka yhtiöt tekivät kimpassa. Vaasaan rakennettiin jätettä polttoaineena käyttävä West-energyn voimalaitos sekä biopolttoai-neen kaasutuslaitos Vaskiluoto 2 -voimalaitoksen yhteyteen.

”Investoinnit olivat yhteensä noin 172 miljoonaa euroa”, kertoo Vaasan Sähkön toimitusjohtaja Hannu Linna.

Hän myöntää, että vihreästä loppu-tuloksesta huolimatta energiatäyskään-nöksen toteuttamiseen vaikuttivat puhtaasti taloudelliset syyt.

Mutkan kautta ratkaisuunVuonna 2003 Vaasan Sähkössä ennakoi-tiin tulevaa.

”Tiedostimme, että olemme aivan liikaa hiilen ja raskaan polttoöljyn varassa. Näimme jo silloin, että EU tulee rankaisemaan fossiilisten polttoainei-den käytöstä verotuksella. Se oli talou-dellinen riski”, Linna muistelee.

Niinpä syntyi suunnitelma: Vaskiluo-dossa ruvettaisiin kaasuttamaan jätettä.

Kaasu puhdistettaisiin ja työnnettäisiin voimalaitoksen hiilikattilaan korvaa-maan osittain kivihiiltä.

Vuonna 2004 idea kuitenkin kaatui juridiseen ongelmaan. Jätedirektiivi tulkittiin siten, että kun jokin asia on jätteestä syntynyt, sitä on puhdistami-sesta huolimatta käsiteltävä kuten jätettä. Siksi hiilikattila ei kelvannut jätekaasun hävittämiseen, ja Vaasan Sähkö alkoi arvioida, miten kannattavaa olisi investoida kokonaiseen kaukoläm-pöä tuottavaan biopolttoainelaitokseen.

Linna kertoo, että Pohjanmaalla oli juuri sopivasti auennut kilpailutus siitä, mikä yritys sellaisen laitoksen saa rakentaa.

”Silloin aloimme ajatella jätettä potentiaalisena polttoaineena ja laskimme, että meidän kannattaa maksaa siitä sen verran enemmän, että pärjäämme kilpailussa. Voitimme pelin ja vuonna 2006 teimme West-energyn taustalla olevien jätehuoltoyh-tiöiden kanssa päätöksen voimalaitok-sen rakentamisesta Mustasaareen. ”

Tilanteet muuttuvatMyöhemmin energiayhtiöt investoivat myös biopolttoaineen kaasutuslai- tokseen, joka rakennettiin sähkön- ja lämmöntuotantolaitos Vaskiluoto 2:n yhteyteen. Jätteen sijasta alettiin kaasuttaa puuhaketta.

Linna kertoo, että investointia moti-voivat sen hetkiset poliittiset päätök-

set. Ne eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan voivat hallituksen myötä vaihtua.

”Teimme sitovan investointipäätök-sen vapunaattona 2011 ja työt alkoivat heti. Päätös perustui silloisen hallituksen linjauksiin puupolttoaineiden tuista. Saman vuoden elokuussa saatiin sitten muodostettua nykyinen hallitus, tukijärjestelmää muutettiin ja lopulli-nen sisältö on tällä hetkellä EU:n käsit-telyssä.”

Molemmat isot investoinnit aikatau-lutettiin niin, että ne valmistuisivat vuoden 2012 loppuun mennessä. Syynä oli EU:n vuosille 2013–2020 asettama tiukempi päästökauppa.

”Sittemmin asia on kuitenkin menet-tänyt merkitystään, sillä päästöoikeudet ovat nyt lähes ilmaisia”, Linna toteaa.

Muutoksista huolimatta investoinnit on nyt toteutettu; Vaasaan saatiin kilpailukykyinen ja ympäristöystävälli-nen kaukolämpöratkaisu pitkäksi aikaa.

”Mahdollisuus käyttää monia poltto-aineita on aina taloudellinen etu, johon yhdistyy ympäristön hyvinvointi”, Linna summaa.

Vaasan energiatäyskäännös nosti esille myös ison kysymyksen: miten Suomeen saadaan synnytettyä kestävä biopolttoainelogistiikka?

”Aiemmin hiilikasa satamassa riitti, mutta biopolttoaine vie kymmenen kertaa enemmän tilaa kuin hiili. Voi olla, että toimivan logistiikan puute rajoittaa alkuvuosina biopolttoaineen käyttöä.

PUHDASTA

Vaasan energiatäyskäännös onnistui,koska päämäärä pidettiin kirkkaana

maailman muutoksista huolimatta, sanoo toimitusjohtaja Hannu Linna.

Teksti Tea KalskaKuva Katja Lösönen

TALOUTTA


Teema

Mielestäni hankkeemme kuitenkin pakottavat miettimään tätä tärkeää kysymystä valtakunnallisestikin.”

Kohti kirkasta maaliaYmpäröivän maailman säännöt ja poli-tiikan tuulet eivät olleet ainoita haas-teita Vaasan energiatäyskäännöksessä, sillä investointeihin liittyvien sopimus-ten määrä oli valtava. Hankkeessa oli Vaasan Sähkön, Westenergyn ja Vaski-luodon Voiman lisäksi monta muuta-kin osapuolta, kuten Vaskiluodon Voima Oy:n omistajat EPV Energia Oy ja Pohjolan Voima Oy sekä Westenergyn voimalaitoksen toteuttamiseen sitoutu-neet kunnalliset jätehuoltoyhtiöt. Lisäksi Vaasan ja Seinäjoen kaupun- geilla ja Mustasaaren kunnalla oli keskeinen rooli rahoituksen järjestä-misessä.

”Tällaisen hankkeen on oltava win-win-win – jokaisen osapuolen täytyy voittaa. Sitten pitää vain sopia pelisään-nöt. Sopimuksia tehtiinkin lukuisia.”

Se, mitä asioiden muuttaminen isossa mittakaavassa vaatii, on silti jotain ihan muuta kuin papereiden allekirjoitta- mista. Luottamus osapuolten välillä kysyy avoimuutta ja sitä, että kaikki ovat tasapuolisesti perillä asioista.

”Kun muistelen, miten hankkeet ete-nivät, silmissäni vilisevät lukuisat tilai-suudet, joissa informoimme osapuolia. Jos tavoittelee voittoa, pitää myös olla valmis jakamaan riskit. ”

Oleellisinta Linnan mielestä on kuitenkin se, että maali oli alusta asti kirkas: polttoainevaihtoehtoja piti lisätä.

”Mikäli olisimme kymmenen vuotta sitten ajatelleet, että kyllä pelkän hiilen varassa voi elellä, täyskäännöstä ei olisi tapahtunut.”

Hannu Linna valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkea-koulusta vuonna 1983. Hän on opiskellut energiataloutta, voimalaitosoppia ja taloustiedettä. Hannu Linna on ollut Vaasan Sähkön toimitus-johtajana vuodesta 2001.

Kun teet isoja investointeja, muista:

”Ensimmäinen ratkaisu

ei ole ainoa ratkaisu.”

”Kaikkien osapuolien hyöty on paras pohja yhteistyölle.”

”Arvioi investointi aina

myös ilman tukia ja veroja.”


Teema


Kuka

Myönteisyyden

MERJA FISCHERIN väitöstut-kimuksen keskeinen löytö oli tämä: kun työpaikalla on hyvä ja

luottamuksellinen ilmapiiri, se heijas-tuu asiakastyytyväisyyteen ja sitä kautta yrityksen tulokseen.

Havaintonsa pohjalta Fischer rakensi positiivisesti poikkeavan liiketoiminnan mallin, joka osoittaa, miten kukin toimija – niin esimies, alainen, kollega kuin asiakaskin – voi vaikuttaa palvelu-liiketoiminnan kannattavuuteen valitse- malla positiivisen käyttäytymisen neutraalin tai negatiivisen käyttäytymi-sen sijaan.

”Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jos nämä olisivat helppoja asioita, kaikki olisivat ne jo oivaltaneet ja toteuttaneet. Vaikeus on siinä, että muutos lähtee jokaisen ihmisen omasta valinnasta ja päätöksestä muuttaa käyttäytymistään”, Fischer sanoo.

Väiteltyään Fischer jätti menestyk-sekkään johtajanuransa ja ryhtyi yritys-valmentajaksi viedäkseen eteenpäin ajatuksia, joita oli kypsytellyt jo pari-kymmentä vuotta.

Teksti Lauri HaapanenKuvat Aino Huovio

Merja Fischer ryhtyi yritysvalmentajaksi jakaakseen pitkällä johtajanuralla ja väitöstyössä

syntyneitä oivalluksiaan. Hänen missionsa on edistää kilpailukykyä työhyvinvoinnin kautta.

lähettiläs

Työkokemukset diagrammeiksiMerja Fischer valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1984 pääaineenaan laskentatoimi. Sen jälkeen hän työskenteli hetken Keskossa ja Sinebrychoffilla, kunnes asettui lamaa edeltävinä vuosina pankkialalle.

Laman aikana Suomen pankkiala järjestäytyi uudelleen, ja Fischer joutui mukaan tekemään suuria irtisanomisia. Hän aisti huonon työilmapiirin ja näki, miten epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohdeltiin.

”En minä silloin vielä väitöskirjaa miettinyt, mutta niiltä ajoilta lähti ajatus, että haluan muuttaa suomalaista työyhteisökulttuuria ja johtamista.”

Vuodesta 1995 Fischer työskenteli johtotehtävissä ABB:llä, ensin Suomes-sa, sitten pääkonttorissa Sveitsissä. Vuonna 2000 silmiin osui työpaikkail-moitus, jossa haettiin projektipäällik -köä Nokian ylimmän johdon konsultti-yksikköön.

Seuraavat kolme vuotta Fischer työskenteli Olli-Pekka Kallasvuon rinnalla vieden läpi vaikeita hankkeita,

muun muassa osto-organisaation keskittämistä.

”Se oli omalla tavallaan tosi mie-lenkiintoinen vaihe uraani. Toki nyt, kun jälkeenpäin ajattelee, organisaatio muuttui aika usein, mikä heijastui voimakkaasti työilmapiiriin. Epävar-muus vaikutti työntekijöiden väliseen luottamukseen ja kaverin auttamiseen. Koska kilpailu oli kovaa, kaikki halusivat turvata oman selustansa ja omat mahdollisuutensa.”

Työkokemusten kirvoittamana Fischer piirsi paperille ensimmäisiä diagrammeja asiakastyytyväisyyden ja yrityksen tuloksen suhteesta.

Formula vaihtui meditaatioonVuonna 2004 Fischeriä pyydettiin Wärtsilään, eikä hänen tarvinnut miettiä vastaustaan kauan. Uuden työn rinnalla hän aloitti jatko-opinnot Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella.

Palvelukeskustoiminnasta vastaavana johtajana Fischerin suurhanke oli keskittää noin sadan maayhtiön talous-hallinnon prosessit Vaasaan.


Kuka

”Luotin omaan filosofiaani siitä, että kun työntekijöillä on hyvä fiilis, he ajattelevat laajemmin, ovat inno-vatiivisempia ja osaavat ottaa myös asiakkaan paremmin huomioon”, Fischer kertoo.

”Uskon, että positiivinen vuorovai-kutus ja työilmapiiri olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että Wärtsilän talous-hallintokeskus saatiin Suomessa yhtä tuottavaksi kuin halvan työvoiman maissa. Se puolestaan oli edellytys sille, että ne sata työpaikkaa voitiin täällä pitää.”

Jatko-opintoihinsa liittyen Fischer oli puoli vuotta vierailevana tutkijana MIT-yliopistossa Bostonissa professori Peter M. Sengen kutsumana, mutta päätös väitöskirjan loppuunsaattami-sesta vaati täyspysähdyksen, kirjaimel-lisesti. Moottorikelkka-ajelu kansain-välisten talousjohtajien kokouksessa talvella 2009 päättyi kallonmurtumaan.

”Jo ambulanssissa matkalla Rova-niemelle sanoin sairaanhoitajalle, että 650-kuutioinen Honda lähtee nyt.”

Moottoripyörän ohella myyntiin menivät avo-Mustang ja Pontiac Firebird -67 sekä historic formula, jonka kanssa Fischer oli kymmenen vuotta menestyksekkäästi kiertänyt Suomessa ja ulkomailla järjestettyjä historiallisten kilpureiden kilpailuja.

”Ne antoivat silloin merkitystä elämään, mutta aika aikaansa kutakin. Nyt tilalle on tullut joogaa ja meditaa-tiota. Ääripäästä siis toiseen, mutta on niissä yhteistäkin: myös formula- ajamisessa pitää keskittyä täydellisesti, että ajat jokaisen mutkan oikein.”

Päätös syntyi kävellessäTohtoriksi Merja Fischer väitteli helmikuussa 2012. Työnantaja onnitteli tuoretta tohtoriaan kahden viikon lomalla, jonka aikana Fischer päätti

toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa: kävellä Pohjois-Espanjassa kiemurtele-van keskiaikaisen pyhiinvaellusreitin Santiago de Compostelan katedraaliin.

Kun kävelee yksitoista päivää ja 242 kilometriä, ehtii ajatella monenlaista, kuten: ”Tänään kävelen yksien ihmis-ten kanssa, huomenna rinnalla on uusia ihmisiä… myös elämässä pitää uskaltaa päästää irti, sillä tilalle tulee aina jotain uutta… tärkeintä on pyrkiä koko ajan eteenpäin… nyt on sen seuraavan aske-leen aika.”

Palattuaan Suomeen Fischer irtisa-noutui, ja kuin uskonvahvistuksena johtajanurasta luopumiselle ja yritys-valmentajan, tutkijan, luennoitsijan ja tietokirjailijan uran aloittamiselle, häntä pyydettiin sattumoisin heti seuraavana päivänä vetämään Suomen hallituksen tulevaisuusselonteon Tulevaisuuden työelämä 2030 -ryhmää. Sen puitteissa hän pääsi toteuttamaan suurta missiotaan.

”Se on synnyttää Suomelle hyvinvoin-tia. Haluan jakaa laajasti sitä, mitä olen Wärtsilässä ja väitöskirjassani oppinut.”

Fischerin missiossa suuret linjat kie-toutuvat lopulta yksittäisten ihmisten valintoihin ja vastuunottoon.

”Tämä on jo vähän klisee, mutta tär-keintä on, että ihmiset olisivat rohkeita tekemään niitä töitä ja niitä asioita, joista he unelmoivat ja nauttivat.”

— Merja Fischerin työnantajia ovat hänen pitkällä johtajanurallaan olleet ABB, Nokia ja Wärtsilä. Nykyisin Fischer työskentelee luennoitsijana ja yritysvalmentajana yrityksissään POSemotions Oy ja Valoma Oy ja on mukana hallituksen tulevaisuusselonteossa ja Tekesin Liideri – Liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa -ohjelmassa. Koulutukseltaan Fischer on kauppatieteiden maisteri Helsingin kauppakorkeakoulusta 1984 ja tekniikan tohtori Aalto-yliopistosta 2012. Hän tekee jatkotutkimusta työn merkityksellisyydestä väitöskirjansa ohjaajan Mari Kiran kanssa. Ensi vuoden alussa julkaistaan Fischerin yhdessä Satu Vainion kanssa kirjoittama kirja Palveluliiketoiminta uudelle tasolle: Asiakaskokemus synnytetään yhdessä (Talentum).


Kuka

Merja Fischer graduated from the Helsinki School of Economics in 1984. Some years later, her career path took her into banking. Finland soon plunged into a deep recession and Fischer had to participate in a lot of sackings. She could sense the poor working atmosphere and saw a lot of unfairness. This experience spurred a desire to change Finnish workplace culture and management practices.

Her career then took her to ABB and later to Nokia, where she implemented difficult projects like a consolidation of the procurement organisation. Her professional experiences inspired Fischer to draft the first diagrams about the relationship between customer satisfaction and profitability.

In 2004, she was asked to join Wärtsilä. Her task was to centralise the financial administration processes of some 100 country units in Vaasa. She applied her philosophy, according to which employees are

Merja Fischer became a corporate coach to

share the insights gained during her years

in management and when drafting a doctoral

thesis. Her mission is to boost competitiveness through occupational

wellbeing.

more innovative and broad-thinking if they feel good. Fischer believes this helped make the unit productive enough to prevent its relocation to a country with cheaper labour costs.

She also started post-graduate studies at the Department of Industrial Engineering and Management in this conjunction. The central finding of her research was that a good and trusting workplace atmosphere reflected positively in customer satisfaction and the company’s bottom line. Her observations prompted Fischer to construct a business model, which indicates how each actor can influence the profitability of a service business by choosing to act in a positive way.

After receiving a doctorate in 2012, she gave up her successful management career and started as a corporate coach, wanting to spread the ideas she had been fine-tuning for some two decades and to realise her mission of creating healthy prosperity for Finland.

AN AMBASSADOR OF POSITIVITY


Kuka

Professori Ville Kyrki (vas.) vetää älykkään robotiikan tutkimusryhmää, jossa työskentelevät myös Polychronis Kondaxakis ja Ekaterina Nikandrova. Kuvassa Nikandrova ohjaa robottikäsivartta, jossa olevaa palloa Armiksi nimetty humanoidirobotti seuraa katseellaan.


Aiheesta

IHMISTEN KODIT ovat robottien näkö-kulmasta monimutkaisia ympäristö-jä, sillä ne ovat kaikki erilaisia: tava-

roita säilytetään eri paikoissa ja työkalut toimivat eri tavoilla.

”Tarkasti suunnitellussa tehdasympä-ristössä robotin ei ole tarvinnut mureh-tia muusta kuin oman tehtävänsä suorit-tamisesta. Siksi teollisuudessa käytettä-vät robotit eivät usein ole tulostinta fik-sumpia. Kodeissa pärjäämiseen robotit sen sijaan tarvitsevat älyä”, kertoo pro-fessori Ville Kyrki Sähkötekniikan kor-keakoulusta.

Hän tutkii ja kehittää palvelurobotiik-kaa eli koneita, jotka voivat tulevaisuu-dessa esimerkiksi auttaa vanhuksia sii-vouksessa.

Nyt markkinoilla olevat kotirobotit ovat erikoistuneet yksittäisiin tehtä-viin, kuten imurointiin tai ruohonleik-kuuseen. Jotta robotit kykenisivät suo-rittamaan monimutkaisempia tehtäviä, niiden on opittava yhdistämään osaami-sensa ja toimimaan yhdessä.

Robottien yhteistyö sujuu sulavasti kuin sinfoniaorkesterissa, jos ihminen toimii kapellimestarina ja ohjaa niiden työskentelyä. Ongelmia tulee siinä vai-heessa, kun tällaista keskitettyä ohjaus-ta ei ole tarjolla. Jotta robotit voisivat toimia yhdessä itsenäisesti, niiden on kyettävä tekemään omia päätöksiä.

Yhteistyö edellyttää viestintääVille Kyrjen tutkimusryhmä on muka-na keväällä alkaneessa, kolmivuotisessa

Teksti Anni Aarinen Kuvat Julia Weckman

Roboteista voi tulla kunnon kotiapulaisia, kun ne oppivat

toimimaan vaihtelevissa ympäristöissä ja tekemään yhteistyötä.

Yhdessä enemmän

Euroopan unionin RECONFIG-hank-keessa, jossa ratkotaan robottien yhteis-työhön liittyviä peruskysymyksiä.

Yksi yhteistoiminnan edellytyksis-tä on, että roboteilla on sellainen tapa kommunikoida, jota ne molemmat ym-märtävät. Viestintä voi tapahtua esimer-kiksi osoittamalla, koskettamalla tai pu-heen avulla. Kommunikoimalla robotit voivat tehdä sopimuksen yhteistyöstä tehtävässä, jota ne eivät kykene suorit-tamaan yksin.

Robotit voivat esimerkiksi sopia kan-tavansa painavan sohvan yhdessä. Seu-raavaksi ne neuvottelevat siitä, miten kantaminen kannattaa suorittaa. Ne ar-vioivat sohvan painopisteen sijainnin ja analysoivat, mistä kohtaa sitä on hel-pointa nostaa. Robottien käsien rakenne vaikuttaa siihen, mistä ne voivat tarttua kiinni.

”Robotti voi huomauttaa kaverilleen, että hei, älä ota kiinni siitä, se on ainut paikka, joka toimii minulle. Niiden ei tarvitse tuntea toisiaan tai ymmärtää toistensa kykyjä, kunhan jokainen löytää omasta näkökulmastaan toimivan rat-kaisun”, Kyrki havainnollistaa.

Sohvan kantamisen suunnittelu vaa-tii siis hajautettua koordinointia. Se tarkoittaa eri robottien omien toimin-tasuunnitelmien sovittamista yhteen siten, että tehtävä voidaan suorittaa.

Kun robotit ovat saaneet sohvan nos-tettua, niiden täytyy kyetä liikkumaan sen kanssa. Tässä vaiheessa osoittelu ei enää auta.

”Kun ensimmäinen robotti työntää sohvaa eteenpäin, toisen täytyy myödä-tä ja ottaa vastaan. Niiden on reagoita-va toistensa liikkeisiin ja mukautettava omaa toimintaansa. Tarvitaan implisiit-tistä kehonkielen ymmärtämistä”, Kyrki kertoo.

Monenlaisia tapoja oppiaKyrjen tutkimusryhmä keskittyy eri-tyisesti siihen, miten robotit oppivat asioita. Yksi vaihtoehto on ohjelmoi-da robotin tietokoneeseen suunnitelma siitä, mitä vaiheita esimerkiksi kahvin keittäminen sisältää. Tällainen opetta-minen on kuitenkin työlästä.

Hiljattain on tutkittu imitaatio- oppimista erilaisten liikeratojen opet-tamisessa: robotti voi esimerkiksi kat-soa mallia, kun ihminen avaa oven, ja imitoida sitten näkemäänsä. Ihminen voi myös näyttää robotille kädestä pi-täen, miten tehtävä suoritetaan oikea-oppisesti.

Robotti voi oppia uusia temppuja myös itsenäisesti. Sille voidaan kertoa tavoiteltava suoritus, kuten tikan heit-täminen taulun keskelle. Robotti alkaa harjoitella ja säätää joka heiton jälkeen liikerataansa niin, että tikka lopulta pää-tyy napakymppiin.

Kyrjen mielestä erityisen kiehtova ajatus on se, miten robotti saadaan yllät-tymään.

”Miten robotti reagoi odottamatto-miin tilanteisiin? Jos robotti vaikka pu-ristaa vahingossa kananmunan rikki,


Aiheesta

”Esimerkiksi autistiset lapset ovat usein kiinnostuneita tekniikasta ja saat-tavat kaivata äärimmäisen toistuvia leikkejä, jotka käyvät psyykkisesti ras-kaiksi heidän hoitajilleen. Siksi autistis-ten lasten hoidossa on kokeiltu eläimiä ja ihmisiä muistuttavia robotteja, jotka eivät väsy toistuvan tehtävän suoritta-miseen.”

Kotitalousrobottien tuleminen he-rättää myös kysymyksiä. Viekö kotita-lousrobotti siivoojalta ammatin samal-

reconfig.eu

miten se tajuaa mokanneensa? Todel-lista oppimista tapahtuu, kun robotti onnistuu välttämään saman virheen tulevaisuudessa.”

Hyödyt ja haitat riippuvat ihmisestäPalvelurobotiikka pystyy tarjoamaan paljon iloa ja hyötyä ihmisille, ja robotit voivat auttaa muussakin kuin kotitöissä. Ville Kyrki uskoo, että ne pystyvät jos-sain määrin vastaamaan myös sosiaali-siin tarpeisiin.

la tavalla kuin robotiikka vähensi teol-lisuuden työpaikkoja? Jos robotti pitää vaikkapa vanhuksen asunnon siisti-nä, pääseekö hoitaja käyttämään sääs-tyneen ajan vuorovaikutukseen van-huksen kanssa vai kiirehtiikö hän vain nopeammin seuraavaan paikkaan? Tällaisista aiheista tarvitaan yhteis-kunnallista keskustelua.

Robottien älykkyyden pohdiskelu tuo mieleen science fiction -elokuvat. Tuleeko roboteista niin fiksuja, että ne pystyvät alistamaan ihmiskunnan val-tansa alle? Kyrki ei usko, että robotit ehtivät kehittyä niin paljon ainakaan meidän elinaikanamme. Se on sitten toinen asia, mitä robotit tekevät ihmis-ten käskeminä.

”On kiinni ihmisten valinnoista, käytetäänkö robotteja maailman parantamiseen vai pahentamiseen”, Kyrki huomauttaa.

Homes are complex environments for robots because they are all different – household items are stored in random places and tools do not function uniformly.

“In a carefully designed factory environment, a robot worries only about the performance of its own task. This is why industrial robots are often little smarter than a printer. Successful functioning in a home requires a robot to be intelligent, however,” says Professor Ville Kyrki of the School of Electrical Engineering. He studies and develops service robotics, machines that could, for example, in future help the elderly keep their homes tidy.

The domestic robots now available specialise in individual tasks like hoovering or lawn-mowing. Robots must learn to

More with cooperation

Robots can become efficient

domestic helpers once they learn

how to cooperate and function

in dynamic environments.

combine their abilities and to work together before they become capable of more complex tasks.

Kyrki’s research group is participating in an EU project called RECONFIG, which examines fundamental questions related to robot cooperation.

One prerequisite to cooperation is providing robots with a means of communication that is understood by both parties, enabling them to reach an agreement regarding a task, which they are unable to perform alone.

Would this make robots smart enough to enslave humanity? Kyrki doubts that robots will develop far enough, at least in our lifetime. reconfig.eu

Älykkään robotiikan tutkimusryhmä kehittää roboteille myös kykyä käsitellä niille entuudestaan tuntemattomia esineitä.


Aiheesta

”SUOMALAISET eivät ole mitään sohva-perunoita, kun etsitään ja kehitetään ko-teihin kestäviä energiaratkaisuja”, sanoo muotoilun professori Sampsa Hyysalo.

Väite perustuu tuloksiin tutkimukses-ta, jossa Hyysalo ryhmineen tarkasteli keskusteluja lämpöpumppuihin ja puu-pelletteihin liittyvillä verkkofoorumeilla ja haastatteli joukkoa foorumien aktiivi-käyttäjiä. Keskusteluja tarkasteltiin vuosilta 2005–2012.

Tutkijat löysivät foorumeilta lähes kaksisataa kansalaisten tekemää kek-sintöä. Keksinnöksi määriteltiin projek-ti, jonka tuloksena syntyi merkittäviä parannuksia lämmitysmuotoon liitty-vään teknologiaan tai sen käytettävyy-teen, käyttötarkoitukseen tai energia-tehokkuuteen. Keksintöjen merkittä-vyyden arvioinnissa tutkijoilla oli apu-naan lämmitysalan asiantuntijoita.

Haastavissa oloissaKeksintöjen määrä on huomion arvoi-nen, koska olosuhteet niiden syntymi-selle eivät vaikuttaneet lupaavilta. Sampsa Hyysalo kollegoineen kirjoittaa tammikuun Energy Policy -lehdessä, että etenkään lämpöpumput eivät ole teknisen monimutkaisuutensa vuoksi omatoimisiin muokkauksiin kaikkein kutsuvinta teknologiaa.

Lisäksi lämpöpumppu- ja pellettijär-jestelmien valmistajat ovat Suomessa harvassa ja pieniä, eikä alalla ole käyttä-jien innovatiivisuutta edistävää toimi-joiden verkkoa. Keksimiseen eivät yllytä myöskään kaukolämmön laaja saata-vuus ja energian ja sähkön edullinen hinta, eikä meillä ole ollut näkyvää kan-salaisaktivismia uusiutuvien energia-muotojen puolesta.

Osa näistä tekijöistä näyttää kuiten-kin myös ruokkivan keksintöjen synty-

mistä. Se, että lämpöpumppu- ja pel-lettiteknologiat eivät vielä ole loppuun hiottuja eikä niillä ole vakiintunutta asemaa, on jättänyt kansalaisten kehi-tystyölle tilaa ja tarvetta.

”Lisäksi suomalaisten koulutustaso on nykyään korkea, ja sen vuoksi olem-me entistä kykenevämpiä ratkaisemaan teknisiä kysymyksiä”, Hyysalo sanoo.

Keksijätkin kasvavatTutkimus paljasti ilmalämpöpumppu-jen muokkaamisen keskeiseksi moti-vaatioksi sen, että monet kaupan olevis-ta malleista eivät sellaisenaan ole par-haimmillaan Suomen kylmissä oloissa. Pelletinpolttoon liittyviä innovaatioita syntyi muun muassa siksi, että järjestel-män voi rakentaa itse, jolloin sen hinta on murto-osa ostetun hinnasta.

Kaikkien teknologioiden keksinnöille yhteisiä motiiveja olivat halu vähentää kustannuksia, parantaa teknologioiden suorituskykyä ja sovittaa niitä paikalli-siin oloihin.

Merkittäväksi keksintöjä ruokkivaksi tekijäksi osoittautuivat tutkimuksessa myös keskustelufoorumit itse.

Keksijähenkiset käyttäjät saivat foo-rumeilla projekteihinsa apua muilta käyttäjiltä. Foorumien keskenään eri-laiset käyttäjät myös näyttivät yhdessä muodostavan oppimisympäristön, joka auttoi keksijäksi kasvamisessa, tutki-jat kirjoittavat vuoden ensimmäisessä Science & Tehcnology Studies -lehdessä julkaistussa artikkelissaan.

Vertaistuki vaikuttaaVaikka suurta osaa käyttäjien keksin-nöistä ei voi suoraan kaupallistaa tai kopioida joka kotiin, ne ovat laajasti hyödyllisiä osoittaessaan tuotteiden kehitystarpeita. Tutkijoiden mukaan

Kansalaisten aktiivisuus energia-asioissa ei ole tavoittamaton unelma. Tämä selvisi tutkittaessa verkkokeskustelua lämpöpumpuista ja puupelleteistä seitsemän vuoden ajalta.

Lämpöpumput haltuun

Teksti Nina ErhoKuvitus Antti Kekki

yritysten ja poliittisten toimijoiden kan-nattaisikin kutsua keksivät käyttäjät mukaan miettimään teknologioiden tulevaisuutta ja kehittämään niitä.

Keksivillä käyttäjillä on tärkeä rooli myös uusiutuvan energian markkinoi-den luomisessa. Tutkimus osoittaa, että heidän projektinsa inspiroivat muita ja että he auttavat ja neuvovat foorumeil-la uudempia käyttäjiä, jotka tarvitsevat apua teknologioiden ostamisessa, käy-tössä, ylläpidossa, seurannassa, mukaut-tamisessa ja optimoinnissa.

Sampsa Hyysalo sanoo foorumeiden keränneen olemassaolonsa aikana sato-ja tuhansia viestejä ja kymmeniä miljoo-nia lukukertoja.

”Näin jaettu valtava tietomäärä ja vertaistuki on merkittävä syy sille, että lämpöpumppujen määrä on seitsemässä vuodessa kymmenkertaistunut, vaikka niiden ei pitänyt olla merkittävä tekno-logia. Energiaa tämä lämpöpumppu-määrä säästää vuodessa varovaisesti arvioidenkin 2–3 terawattituntia, eli ainakin puolen Loviisan ydinreaktorin tuoton verran.”

Professori Sampsa Hyysalo työskentelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Hän vetää monitieteistä INUSE-tutkimus-ryhmää, joka tutkii kansalaisten roolia sosioteknisessä muutoksessa.

—


Aiheesta

Electric power from waste heat

Thermoelectric devices are capable of transforming waste heat into electricity, but better materials are

needed, writes Professor Maarit Karppinen.

WE SPEAK enthusiastically about sustainable energy technologies, but in practice

continue to use non-renewable fossil fuels to produce constantly increasing amounts of energy. On top of that, a substantial portion of the fuels’ energy potential is inevitably lost as waste heat.

The waste heat sources in our environment are plentiful, ranging from huge power plants and industrial processes to utility pipelines and automobiles, from lighting, home heating and cooking to laptops and so forth. The Sun is a source of continuous heat flow, too, as is the human body.

The second law of thermodynamics tells us that it is not possible to totally avoid heat loss, but should we not seriously look for ways to harvest at

least some part of the waste heat, which is available for free?

Thermoelectric devices are capable of transforming various forms of waste heat directly into electric power and can – in principle – improve the energy efficiency of any system or application in which heat is produced. Practical thermoelectric power generation systems consist of simple modules made of n- and p-type thermoelectric materials. An obvious merit of these energy conversion devices is that they are completely free from CO2 generation, and hence provide us with excellent means for next-generation sustainable energy exploitation. They are also superior to conventional power generators in reliability, endurance and user-friendliness, as they do not

contain any mechanically moving parts. The fact that they can be easily made spatially compact is an important merit in ubiquitous applications.

A major obstacle to the large-scale practical and economically feasible use of thermoelectrics is the energy-conversion efficiencies of the thermoelectric materials themselves. An efficient thermoelectric material should play a dual role, being concomitantly both a good electrical conductor and a poor thermal conductor, and the difficulty lies in the fact that these two requirements are difficult to be achieved at the same time. In other words, for conventional semiconductors, the individual material properties defining the thermoelectric efficiency as a whole are not independently tunable

Illustration Antti Kekki


On science

– an enhancement in one parameter occurs at the expense of the others.

The thermoelectric materials currently employed are exotic semiconducting alloys with less abundant, expensive and environmentally not-so-friendly constituents such as antimony and tellurium. Another drawback of these conventional materials is that they are stable only at low temperatures, typically below 200 °C or so. This is a big disadvantage, since thermoelectric devices fundamentally work more efficiently at high temperatures. Hence, future exploitation of thermoelectric energy harvesting on a truly large scale will eventually make it necessary to find new materials to replace present options.

Could oxide materials do the job? Oxide materials are known in general to be environmentally benign and thermally stable up to appreciably high temperatures; the rather unexpected fact that they may also exhibit excellent thermoelectric characteristics was first highlighted in Japan in late 1990s. Our Inorganic Chemistry Group at the Department of Chemistry is a relatively early actor in the fundamental research of thermoelectric oxide materials.

So-called misfit-layered cobalt oxides, [MmA2Om+2]qCoO2 (M = Co, Bi, Pb, etc.;

A = Ca, Sr, Ba) form an exciting family of oxide thermoelectrics. In these materials, two types of atomic layers with different crystal symmetries are combined.

Owing to their peculiar crystal structures, these materials have the capacity to simultaneously bear multiple properties that are seemingly contradictory, i.e. high electrical conductivity and concomitantly low thermal conductivity, and are promising candidate materials particularly for high-temperature thermoelectric applications most strongly demanded by the industry. We have synthesized and systematically characterized a number of new [MmA2Om+2]qCoO2 compositions for m = 0, 1 and 2.

Now, in our hunt for new oxide thermoelectrics, we aim to materialize the not-yet-existing m 3 members of the [MmA2Om+2]qCoO2 family that are anticipated (based on the trend seen for the m = 0 ~ 2 systems) to show the largest values for the “misfit parameter” q and the lowest thermal conductivity, and accordingly the highest potential for superior thermoelectric characteristics.

Nanostructuring can block heat conduction Nanostructuring provides us with an accessory tool to depress thermal conductivity and to thereby enhance

the thermoelectric performance of thermoelectric materials. The nano-structures should be designed with dimensions smaller than the phonon mean-free-path, but larger than that for the charge carriers (electrons or electron holes). In such a situation, thermal conductivity would be reduced whereas electrical conductivity should remain intact.

One possible way of nanostructuring these materials is to fabricate thin-film superlattice structures where thermoelectric layers of nanometre scale alternate with extremely thin layers of an appropriate insulating material. We believe that such superlattices could be realized in an extremely elegant way by means of the ALD (atomic layer deposition) thin-film technique that allows us to control individual layer thicknesses with atomic-scale accuracy and deposit films uniformly covering a macroscopic area.

An exciting new idea currently explored by our Inorganic Chemistry Lab is to deposit superlattices where thin organic layers (known to be poor thermal conductors) are inserted within the inorganic thermoelectric oxide matrix.

In our very recent proof-of-concept experiments, we deposited thin ZnO layers doped with aluminium and interspersed with regularly


On science

Maarit Karppinen

repeating single layers of organic hydroquinone molecules in an ALD reactor. Hydroquinone was found to form distinct layers within the ZnO framework, realizing clear inorganic-organic superlattice structures. Such superlattice structures are anticipated to be highly beneficial in blocking heat conduction and are promising thermoelectric materials with significantly enhanced performance.

Research topic for studentsDevelopment of new environment- friendly energy technologies is definitely an exciting research topic for students. Harvesting energy through thermoelectric materials has true potential and may become one of the technologies of next-generation sustainable energy exploitation.

At the same time, a definite need remains for fundamental scientific research in the field so that thermoelectric materials are brought to the level needed for most real applications. The research aiming at developing better thermoelectric materials thus provides students with intriguing challenges both academically and from an industrial aspect.

Moreover, we conduct this research in close collaboration with a number of world-leading research groups from Europe, Japan and USA. Active secondment of graduate students and

young researchers to global centres of expertise is not only imperative to the success of our research, but also of high educational benefit for students, as they get a chance to be exposed to the very forefront of research practices and state-of-the-art experimental techniques. Luckily, we have been able to continuously attract talented students to work on the topic.

Now part of the interdisciplinary Aalto Energy Efficiency Program In order to bring the thermoelectric materials and technologies to the level required in real large-scale applications, a truly interdisciplinary approach is of vital importance. Aalto University is now in a very exciting stage, as our “Heat-Harvest” research project on thermoelectrics was recently selected as one of the projects to be funded under the Aalto Energy Efficiency Programme. This enables us to combine the diverse and complimentary expertise of the Inorganic and Physical Chemistry Groups from the Department of Chemistry with the Power System Group of the Department of Electrical Engineering.

The feature that makes our work truly unique in the world is the integral contribution of the Industrial Design Group from the Department of Design.


On science

Who are you?I’m Academy Professor Maarit Karppinen from the School of Chemical Technology. I am the head of the Department of Chemistry and leader of the Research Group of Inorganic Chemistry.

Why did you choose the field of chemistry?I was keen on mathematical subjects at school. There was no doubt that I’d go to the Helsinki University of Technology, but I chose chemistry specifically because of our inspiring teacher at upper secondary school. I wound up specialising in inorganic chemistry at university because the laboratory was, at the time, focusing on high-standard academic research, which was of great interest to me.

In addition to my own motivation, chance has played a big part in my career. I wanted to gain overseas experience during my post-graduate

A developer of new materials

studies, and an opportunity to go on a researcher exchange to Japan presented itself. The fact that I happened to go to Japan in particular has steered my career because I returned with fresh knowledge of many of the topics I now research. In all, I’ve spent about 10 years in different research positions in Japan.

What drives you forward?Scientific research motivates me. I’ve always been the scientific type, someone who needs to understand things. I’m interested in developing new materials. I want to know how a new material functions chemically. For example, I’m fascinated with finding out what uses we could identify for the structurally most complex transition metal oxides.

What aspect of your work do you most enjoy?To an outsider, it can appear that all of the studies and applications our

research group focuses on are completely unalike from one another. I derive satisfaction from being able to articulate different types of studies into a coherent whole, providing them with a shared motif. Learning something new about a specific group of materials enables us to apply this knowledge to other types of materials as well. Their chemistry will be, in the final analysis, quite similar.

What makes your research group special?Other teams around the world are also researching the same subjects as us, but very few are studying all of them together. The specific combination of the different topics is what makes us unique. More and more promising applications are constantly being discovered for the chemistry of our specialist field. Many happen to relate to energy, which is, of course, quite motivating.

Text Riikka HopiavaaraPhoto Aino Huovio


10 min


Siellä

Eteläisillävesillä

Miltä näyttää Etelämanner livenä, millaista on olla kolme kuukautta laivassa?

Sen tietävät tohtorikoulutettavat Jakke Kulovesi ja Mikko Suominen, jotka matkustivat keräämään tietoa

jääkuormista ja jääoloista.

Teksti Nina Erho Kuvat Jakke Kulovesi


Siellä

KUN S. A. AGULHAS II viime joulukuussa lähti Kapkaupun-gista neitsytmatkalleen kohti

Etelämannerta, sen kannella seisoivat myös tohtorikoulu tettavat Jakke Kulovesi ja Mikko Suominen.

”Lähtö tuntui siistiltä, koska kuukau-sien odottaminen ja matkavalmiste- luihin liittyvä säätäminen olivat viimein ohi. Enää oli liian myöhäistä murehtia mitään – sillä piti pärjätä, mitä oli mukana”, Kulovesi sanoo.

Suomisen ja Kuloveden matkan tarkoitus oli kerätä tietoa jääolosuh-teista ja kuormista, joita laivaan kohdis-tuu sen liikkuessa jäissä, ja he olivat laivan mukana koko sen kolme kuukaut-ta kestäneen reitin ajan.

S.�A. Agulhas II:n omistaa Etelä- Afrikka. Laivan työtä on kuljettaa tutkijoita ja varusteita Etelämante- reella sijaitsevaan tukikohtaan ja pois sekä avustaa muuta tutkimusta alueella.

Tutkimusyhteistyö suomalaisten kanssa alkoi, kun Etelä-Afrikan ympä-ristöministeriö tilasi laivan Suomesta. S.�A. Agulhas II luovutettiin tilaajalleen STX Finlandin Rauman telakalta huhti-kuussa 2012.

Tavoitteena turvallisemmat laivatMikko Suominen keräsi matkalla tietoa jääkuormista laivan kylkiin asen-nettujen venymäliuskojen avulla. Lisäksi hän teki näköhavaintoja jäästä ja mittasi jään lujuutta siitä otetuista näytteistä laitteilla, jotka oli ennen lähtöä rahdattu Suomesta laivaan.

Laivan tieltään murtaman jään paksuutta mittasi Jakke Kuloveden varta vasten suunnittelema, rakentama ja ohjelmoima stereokamerajärjestelmä.

Laivaan asennetut laitteistot ja niillä tehdyt mittaukset liittyvät kolmivuo- tiseen Tekes-projektiin, jossa Aalto- yliopisto on mukana. Projektin tavoite on kehittää tieteellinen perusta jäissä kulkevien laivojen suunnittelulle, ja sen tärkeimmät tutkimuskysymykset liittyvät laivan kohtaamien jääkuor- mien ja jääolosuhteiden välisen yhtey-den määrittämiseen.

”Mitä paremmin yhteys tunnetaan, sitä helpompi on ennustaa laivoihin eri olosuhteissa kohdistuvia kuormia ja sitä turvallisempia laivoja voidaan kehittää. Toistaiseksi laivojen mitoittaminen arktiseen liikenteeseen perustuu pitkäl-ti käytännön kokemukseen”, sanoo Aal-to-yliopistossa tutkimusta johtava talvi- merenkulun professori Pentti Kujala.

Uusi matka tulossa Vaikka Jakke Kulovesi ja Mikko Suominen kokivat matkaa valmistelles-saan ja sen aikana monta teknisiin yksityiskohtiin ja kulttuurieroihin liitty-vää mutkaa ja yllätystä, he saivat lopulta kaikki suunnitellut mittaukset tehtyä.

Takaisin Suomeen miehet lensivät helmikuussa, ja kerätyn datan analysoi-minen alkoi kesällä, kun loputkin irto-naisesta tutkimusvälineistöstä ja datasta saatiin Suomeen laivarahtina.

Kotiin paluussa Suominen ja Kulo- vesi sanovat tuntuneen parhaalta sen, että käytännön elämästä tuli taas omaehtoista ja vapaata.

”Laivalla ollaan tavallaan toisten armoilla. Jos on nälkäinen ruoka-aiko-jen ulkopuolella, sitten on – sieltä ei voi lähteä kiskalle ostamaan välipalaa. Myös se, että Suomessa kaikki toimii tavalla, johon on tottunut, tuntuu arvokkaalta.”

Toisaalta matka oli ainutlaatuinen kokemus, jollaista moni ei saa. Kulovesi ja Suominen kuitenkin saavat sen aina-kin kahdesti, sillä tätä artikkelia viimeisteltäessä he ovat jo hyvän aikaa tienneet astuvansa joulukuussa S.�A. Agulhas II:n kyytiin uudestaan.

”No tossa se nyt on, mutta ei se niin ihmeellinen ole”, Mikko Suominen ajatteli Etelämantereen nähdessään. ”Vaikka olihan se hauska katsoa saarta, joka ulottui koko horisontin pituudelta idästä länteen ja oli jään peitossa.”

”Minimalistista ja vaikutta-vaa, mutta ei mitenkään henkeäsalpaava näky. Paikan luonne on ennemmin meditatiivinen kuin tajunnan kerralla räjäyttävä”, Jakke Kulovesi sanoo.


Siellä

Dieselsähköinen S. A. Agulhas II tuntui kulultaan paljon Ruotsin-laivaa tasaisemmalta.

”Toki välillä ajettiin jää-lohkareita päin niin, että koko laiva pysähtyi ja kallistui liukuessaan jäiden päältä pois sivuttain. Avovedessä oli kohtuullista keinuntaa ja veden pärskettä ulkokansilla. Säät olivat kuitenkin leppoisat siihen nähden, että kyseessä on maailman myrskyisimpiin lukeutuva merialue”, Jakke Kulovesi sanoo.

Jakke Kulovesi jakoi laivalla neljän

hengen hytin STX Finlandilta mukana

olleen Jani Hoikkalan ja kahden paikallisen

kanssa. Kaikkea vapaa-aikaa ei

kuitenkaan tarvinnut viettää hytissä, vaan matkustajat pääsivät suhteellisen vapaasti

kulkemaan laivan tiloissa.


Siellä

KAIKKI SUUNNITELLUT

MITTAUKSET SAATIIN TEHTYÄ

Mikko Suomisen (toinen oik.) ja Jakke Kuloveden (edessä) tutkimustiimiin kuu-luivat Jani Hoikkala ja Håkan Enlund STX Finlandilta (toinen ja kolmas vas.) sekä opiskelijat Brendan Boulle ja Keith Soal Stellenboschin yliopistosta (reunoilla).

Kuvan kuoppa syntyi, kun tiimi otti jää-näytteen Etelämantereen jäästä. Pääosa näytteistä otettiin merijäästä. Näytteiden ottamiseen käytettiin kairaa, moottori- sahaa, lapiota ja kaksipuolista koukkua.

Mikko Suominen (kuvassa) ja Jakke Kulovesi olivat matkan aikana kuusi kertaa ottamassa näytteitä jäällä, jonne heidät laskettiin laivan nosturilla.

”Etenkin ensimmäisellä kerralla toivoimme, että jäällä ei sattuisi mitään epäilyttävää, jotta sinne menoa ei heti kiellettäisi. Paikalliset tuntuivat ajattelevan, että kaikki mikä sattuu jääympäris-tössä, johtuu siitä, että jää on vaarallista. Itse olimme enemmän huolissamme nosturin avohäkissä kiikkumi-sesta kuin heikoista jäistä.”


Jään paksuudesta tietoa kerännyt stereokamera-

järjestelmä on Jakke Kuloveden suunnittelema, rakentama ja ohjelmoima.

Sähkötekniikan korkea-koulussa työskentelevä

Kulovesi sisällyttää jään paksuuden mittaamisesta

oppimansa osaksi konenäköä käsittelevää

väitöskirjaansa.

Vanerikelkan, jolla jäänäytteitä ja työkaluja siirrettiin, rakensi laivan miehistö matkan alussa.

”Kelkasta tuli yllättävän toimiva siihen nähden, että materiaa- lit olivat niitä, mitä laivassa oli tarjolla”, Jakke Kulovesi kertoo.

Kelkkaa nostettiin laivan ja jääkentän välillä suurella köysi- verkolla. Laivassa Mikko Suominen mittasi jäänäytteiden lujuutta sinne etukäteen Suomesta rahdatuilla laitteilla.


Matkan kohokohta oli laivan vierailu Etelä-

Georgian saarella.”Koko matkaan

mahtui vain pari muuta ulkoilupäivää,

ja nekin jäällä, joten oli mahtavaa

tuntea kovaa maata jalkojensa alla. Etelä-Georgia oli eeppisen

kaunis ja eläinrikas – oikea antarktinen

paratiisisaari”, Jakke Kulovesi sanoo.

OLI MAHTAVAA TUNTEA

KOVAA MAATA JALKOJEN ALLA

Etelämantereen seudun eläimistössä riitti ihmeteltävää. ”Keisaripingviinit lähinnä seisoskelivat, mutta niiden poikaset olivat söpöjä. Sen sijaan jääpingviinit olivat vilk-kaita juoksemaan, hyppimään ja liukumaan. Kun menimme jäälle, ne tulivat luoksemme tarkastamaan, mitä otuksia olemme, ja ne tulivat myös ihmettelemään laivaa aivan vierestä”, Mikko Suominen sanoo. Matkan aikana Antarktiksen seudulla oli sikäläinen kesä.”Laivalla mietin, tuliko etelän auringossa nyt missattua suosikkivuodenaikani Suomen talvi kokonaan. Onnekseni se jatkui vielä, kun palasimme kotiin helmikuun lopussa”, Jakke Kulovesi sanoo.


Siellä

TÄMÄ ON paljastus. En käy Ikeassa ostoksilla, koska epäilen, että suuriin tuotantomääriin päästään vain polke-malla työntekijöiden oikeuksia ja raiskaamalla Vienan Karjalan metsiä. Silti seuraan aktiivisesti valikoiman kehittymistä tutkimalla nettikauppaa.

Ikean valikoima on suora mittari sille, mitä suomalaisissa kodeissa nyt tarvi-taan ja halutaan. Yksi seurantakohteis-tani on viime vuosina ollut auringon valolla latautuva Sunnan-pöytävalaisin. Ensin iloitsin siitä, että Ikea on tuonut aurinkoenergiavalaisimen markkinoille. Sitten aloin pelätä, että valaisin onkin huono ja vahvistaa ihmisten käsitystä siitä, että kaikki ympäristö- ystävällinen on huonompaa kuin normaali tavara. Vuosien jälkeen valai-sin on yhä valikoimissa. Tästä voinee päätellä, että maailmassa todella on ihmisiä, jotka haluavat ja tarvitsevat itse energiansa tuottavia valaisimia. Ja heitä on ilmeisesti monta.

Sunnan-lamppujen ostajat ovat osa kuluttajien rintamaa, joka ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa haluaa nyt osallistua energiantuotantoon. Tuuli-voimaloista takapihoilla, maalämpö-pumpusta talon alla ja aurinkokeräi-mistä katolla on tullut omavaraisuuden symboleja. Ruoan alkuperän tietäminen on monelle kuluttajalle must. Energias-sa tämä ei riitä, vaan sen pitää nyt tulla omalta tontilta.

Pisimmälle hajautettu energiantuotanto on viety Saksassa. Siellä liitto-kansleri Angela Merkelin käynnistä-mä Energiewende eli energiakäänne on kolmen viime vuoden aikana tehnyt saksalaisista energiantuottajia. Saksa-laiset energia-prosumerit myyvät sähköä verkkoon, kun aurinko paistaa tai tuulee yli oman tarpeen ja ostavat energiaa, kun oma tuotanto ei riitä. Reilusti yli puolet uusiutuvan ener-

Lähienergia tulee

gian tuotannosta on yksityishenkilöiden omistuksessa.

Kysymys ei enää olekaan vain energiasta vaan myös omistamisesta. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että globaalisti sähkön hinta nousee viisitoista prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Reaalihinnan noustessa energiantuotannon omista-minen tulee koko ajan fiksummaksi.

Energiantuotantoa on totuttu pitä-mään staattisena ilmiönä, ja sen on aja-teltu kuuluvan suunnilleen ikuises-ti yksille tuotantolaitokset omistaville firmoille. Energiewende on kuitenkin osoittanut koko Euroopalle, että ilmas-tonmuutos ja uusiutuvat energiamuodot tekevät kokonaan uudenlaisista tontin-omistajista energiajättien kilpailijoita.

Kaikkia se ei miellytä. Muut Euroopan maat ovat jo syyttäneet Saksaa markki-noiden sotkemisesta omaa etua tavoit-televalla tukipolitiikalla. Samaan aikaan sekä pelätään ja toivotaan, että Saksan energiakäänne osoittautuu merkittä-väksi teollisuuspoliittiseksi teoksi, joka vauhdittaa Saksan ja sitä kautta koko Euroopan taloutta.

Pelko tuntuu turhalta, sillä Saksa on ollut koko Euroopan talouden edelläkä-vijä ja veturi jo vuosikymmeniä. Nyt maa kiskoo koko mannerta ulos taantumasta ja irti uraani- ja öljyriippuvuudesta. Se ei onnistu ilman ongelmia ja valtavia inves-tointeja, mutta myös hyötyjä sataa. Toivoa kannattaa laittaa siihen, että hajautettu energiantuotanto sekä jakaa vaurautta, pienentää ympäristövaikutuk-sia että tekee monet ylpeiksi omista tuo-tantolaitoksistaan.

Nyt siis pyörii iso pyörä. Aurinko- paneelien maailmanmarkkinahinta on pudonnut vuosi vuodelta, ja hintojen odotetaan laskevan kolmanneksella nykytasosta vuoteen 2017 mennessä. Sunnania paljon tehokkaampia ener- giantuotantolaitteita virtaa erilaisten nettikauppojen hyllyille, ja entistä useammassa naapurissa osataan neuvoa, miten ne asennetaan. Ehkä minun täytyy sitä ennen hankkia yksi Sunnan. Se voi jäädä historiaan yhtenä energiavallan- kumouksen hiljaisista signaaleista. —Tuuli Kaskinen

—Kirjoittaja on intohimoinen energiankäytön ja ilmaston-muutoksen tutkija ja ajatus-hautomo Demos Helsingin toiminnanjohtaja.

Auk

usti

Hei

none

n


Kolumni

In-houseThis section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

– Eetu Vehnämäki (l.) and Tuomas Määttä from Pohjois-Tapiola Upper Secondary School constructed a programmable circuit board using Arduino platform components. The microcontroller’s programming determines how the circuit board functions.

– Laura Partinen from Itäkeskus Upper Secondary School writing a circuit board control program with the help of course assistant Heta Närhi, who is a student at the School of Electrical Engineering.

– Upper comprehensive and upper secondary school students can come to the LUMARTS laboratory with their teachers to conduct experiments, which they could not perform in their own classrooms.

– The laboratory is equipped to teach, among other things, automation technology, biotechnology, electrical engineering and electronics to support and inspire the students in their studies of biology, chemistry and physics.

Text Paula HaikarainenPhoto Julia Weckman

SCIENCE AND MATHS AT THE LABORATORYA physics workshop for upper secondary school

students was held this June at the LUMARTS laboratory.

The students focused on the physics of electricity and

mechanics as well as studied wave motion and rotation

through practical experiments and measurements.

The laboratory operates as part of the national

LUMA project, which supports the teaching of natural

science, mathematics, IT and technology on all levels

of education. The aim of the project is to increase the

engagement that children and young people have with

these fields of study.

The national network consists of ten LUMA centres,

which have been set up by universities and institutes of

higher learning. The National Board of Education project is

coordinated by the University of Helsinki.

Aalto University’s LUMA centre and LUMARTS laboratory

are located at the School of Electrical Engineering in

Otaniemi at street address Otakaari 7 B, Espoo.

The same building also houses the biological art lab

Biofilia. The aim is to combine natural sciences, technology

and the arts with the help of these laboratories.

luma.aalto.fi

SUOMI ON osana Euroopan unionia asettanut kunnianhimoisen tavoitteen vähentää ilmastopäästöjä 80�–�90�pro-senttia seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana. Haasteen suuruutta kuvaa se, että kaikista ponnisteluista huolimatta fossiilisen energian ja turpeen hiilidioksidipäästöt ovat kah-denkymmenen viime vuoden aikana vähentyneet Suomessa alle kymmenen prosenttia, ja globaalisti ollaan menossa koko ajan lisääntyviin päästöihin.

Paremmat energiaratkaisut mielle-tään joskus suppeasti uusiksi tekni- siksi ratkaisuiksi, mutta energia-asiat eivät ole vain luonnontiedettä ja tekniik-kaa. Itse asiassa energia-alan kehitys on ratkaisevasti riippuvainen ei-teknisistä asioista, kuten poliittisista päätöksistä, yritysten strategioista, kuluttajien käyttäytymisestä ja näiden vuorovaiku-tuksesta.

Esimerkiksi eri energiamuotoja tuetaan ja verotetaan siinä määrin, että markkinahinnoilla on vain etäinen yhteys todellisiin kustannuksiin. Viime aikoina on taivasteltu uusiutuvien ener-giamuotojen tukia Saksassa, ja vähem-mälle huomiolle on jäänyt, että fossii-lisia energiamuotoja tuetaan globaalisti massiivisesti. Kun hiilidioksidipääs- töille ei ole luontaista hintaa, päästö-oikeuksista väitellään EU:n parlamen-tissa.

Kuluttajat innostuvat yhä useammin uusista tekniikoista, mutta joukkoon

mahtuu myös niitä, joille tuulivoiman yksioikoinen vastustaminen on elämää suurempi asia. Yritysten strategiat ener-gia-asioissa vaihtelevat. Neste Oil ja St1 pieninä öljy-yhtiöinä ovat valinneet biopolttoaineiden kehittämisen. Metsäteollisuuskin on pitkän vastus-tuksen jälkeen innostunut energialiike-toiminnan kehittämisestä. Fortum investoi aurinkoenergiaan Intiassa ja Helsingin Energia myy kuluttajille aurinkopaketteja. Energiateollisuus on alkanut ostaa pientuottajien sähköä.

Taloudellis-yhteiskunnallisten muutosten seurauksena energia-alalla tapahtuu myönteisiäkin yllätyksiä. Suomessa niihin on viime vuosina kuulunut esimerkiksi se, että energian kokonaiskulutus ei ole kasvanut vuoden 2002 jälkeen, ja sähkön kulutuskin on yhä vuoden 2004 tasolla. Puupohjaisesta energiasta tulee vuonna 2013 jälleen suurin energia- lähde, ja öljyn vuonna 1964 alkanut valtakausi päättyy. 1980-luvulla maineensa menettänyt maalämpö on 2010-luvulla noussut uusien omakotita-lojen suosituimmaksi energiamuodoksi.

Lämpöpumppualan viime vuosien menestys on perustunut merkittävältä osalta alan toimijoiden muodostaman toimialajärjestön taitavaan toimintaan, kertoo Kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksen energiainnovaatiotutkimus – mutta joskus taitavakaan toiminta ei riitä. Sähköautoala aloitti uuden nousun

Kunnolla peliin

– Kirjoittaja on ympäristö- ja

innovaatiojohtamisen professori Kauppakorkeakoulun johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan

laitoksella.

vuonna 2008, mutta eteneminen on ollut suunnitelmia hitaampaa. Vain Norjassa sähköautot ovat saavuttaneet jo merkittävän markkinaosuuden. Tutkimustemme mukaan Suomen sähköautoilun hidas kehitys ei johdu alan huonosta toiminnasta, vaan yhtääl-tä kansainvälisen teollisuuden vähäi-sestä sähköautotarjonnasta ja toisaalta kymmenistä pienistä detaljeista, joissa paholainen tunnetusti piileksii.

Parempien energiaratkaisujen synnyttämisessä tarvitaan moni- puolista tekemistä. On rakennettava avantgardistisia liittoutumia, joiden taitavalla yhteispelillä atomit saadaan haluttuihin asentoihin, systeemit tehok- kaiksi, kuluttajat ja yrittäjät tekemään luovia kokeiluja ja ministerit ja äänes- täjät ymmärtämään avautuvat mahdol-lisuudet. Aallon tutkijoilla, opiskelijoilla ja startupeilla on paljon annettavaa, kun laitamme itsemme kunnolla peliin. Kokemuksesta voin sanoa, että jo pienenkin paremman yrittäminen on järisyttävän hienoa. Raimo Lovio

Mar

i Mäk

iö


Kolumni

Ajankohtaista

Aalto-yliopiston ensimmäinen yhteinen sinetti julkistettiin lukuvuoden avajaisissa.Sinettiä käytetään yliopiston myöntämissä todistuksissa ja akateemisissa juhlissa. Uusi sinetti näkyy jo tänä syksynä valmistuneille jaettavissa todistuksissa.

Sinetin on suunnitellut graafinen suunnit-telija Juha Markula. Hänen ehdotuksen-sa voitti sinetistä järjestetyn kutsukilpai-lun, johon osallistuneet suunnittelijat ovat kaikki yliopiston alumneja. Arvosteluraatiin kuului edustajia kaikilta yliopiston aloilta.

Markulan suunnittelema sinetti on saa-nut ideansa suomalaisesta puumerkkikult-tuurista ja se on tehty käsin raaputtamalla. Markula näkee sinetin Aalto-yliopiston puu-merkkinä. Sinetit kuuluvat maailmanlaajui-sesti yliopistojen perinteisiin, mutta niiden rinnalla on usein käytössä tunnus tai logo. Aalto-yliopiston logo pysyy ennallaan.

Kutsuisinko Kutsuplussan? –Kutsuplus on uusi pääkaupunkiseudun joukkoliikennepalvelu, jossa matkat tehdään pikkubussilla. Palvelu on hinnaltaan ja laadultaan bussin ja taksin välimuoto. Käyttäjä tilaa matkan netistä ja maksaa sen etukäteen sähköi-seltä tililtään. Matka alkaa ja päättyy julkisen liikenteen pysäkiltä, muta määränpäät voi tilatessa määritellä osoitteen perusteella tai valita kartalta.

Matkansa hinnan ja nopeuden käyttäjä voi valita kolmesta vaihtoeh-dosta. Samaan kyytiin voi tulla muitakin matkustajia, ja matkan voi myös tilata usealle hengelle.

Kokeiluvaiheessa oleva palvelu on käytössä arkisin Kehä I:n eteläpuolella. Palvelun ovat kehittäneet Helsingin seudun liikenne HSL ja Ajelo Oy yhteis-työssä Aalto-yliopiston ja Liikenne- viraston kanssa. kutsuplus.fi

Aalto-yliopiston neljännen lukuvuoden avajaisia vietettiin 3. syyskuuta Töölön kampuksella. Mukana oli liki viisisataa aaltolaista ja yliopiston yhteistyökumppania.

Rehtori Tuula Teeri haastoi puheessaan suomalaiset poliitikot ja puolueet ottamaan koulutuksen ja tutkimuksen edellytysten vahvista- misen teemaksi vuoden 2015 eduskuntavaaleihin.

Teeri korosti, että yliopistojen toiminta perustuu kansainväliselle kilpailulle. ”Jos siinä ei menestytä, ei suomalaisella teollisuudellakaan ole ajan myötä hyödynnettävää”, hän sanoi. Teerin mukaan Suomen menestykseen tarvitaan huippututkijoita, ja huippututkimus vaatii panostusta laitteisiin ja tiloihin.

Teeri viittasi myös Aalto-yliopiston opiskelijoista lähtöisin olevaan startup-innostukseen. ”Suomesta on kovaa vauhtia tulossa Pohjois- Euroopan kiinnostavin startup-ekosysteemi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten opiskelijoiden kannustaminen ja heihin luottaminen voi tuottaa tulosta jo varsin lyhyelläkin ajanjaksolla.”

Valtiovallan tervehdyksen avajaisiin toi valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen. Tilaisuudessa jaetun Vuoden Aalto-teko -palkinnon sai Aalto University Executive Education (Aalto EE), joka on johtava johdon kouluttaja Pohjoismaissa. Avajaispäivä päättyi henkilöstön ja opiskelijoiden yhteiseen juhlaan Aalto Partyyn Otaniemen kampuksella.

Ann

i Han

én

Mik

ko R

aski

nen

Vararehtori Martti Raevaara otti mittaa opiskelijoista AYY:n ja Aalto-yliopiston perinteisessä lukuvuoden avajaiskisassa.

Neljäs lukuvuosi alkoi –

Uusi sinetti todistuksiin ja juhliin –


Tekniikan lisensiaatti Katja Lahenius selvitti väitöstyössään tuotantotalouden opiskelijoiden kokemuksia jatko-opin-tojen aikana saadusta tuesta. Tuloksissa korostui alkuvaiheen tuen, vertaistuen, opiskelijan oman aktiivisuuden sekä toisen väitösohjaajan merkitys.

Tuotantotalouden jatko-opiskelijat työskentelevät yleensä itsenäisesti, eikä tiiviitä ryhmiä muodostu samalla tavalla kuin insinööritieteissä. Siksi vertaistuen löytäminenkin on vaikeampaa.

Lahenius suosittelee perusopintojen hyvien käytäntöjen tuomista myös tohtorikoulutukseen. Esimerkiksi tuto-rointia ja opintoryhmien muodosta- mista kannattaisi lisätä.

Laheniuksen mukaan osa-aikaisille opiskelijoille on luotava enemmän opintopiirejä ja muita kontakteja, jotta he saavat paremmat mahdollisuudet etsiä ja saada tukea opintoihinsa.

Katja Lahenius 12.4.2013: Students’ experiences of support during doctoral studies in industrial engineering and management. Perustieteiden korkeakoulu.

Eri komponentteja yhdistämällä voidaan valmistaa nanopartikkeleita, joissa on monia eri ominaisuuksia.

Diplomi-insinööri Norsuria Mahmedin väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli laajentaa ydinpartik-kelien monitoiminnallisuutta yhdistä-mällä erilaisia nanopartikkeleita yhteen ja samaan järjestelmään.

Mahmed kehitti väitöskirjassaan synteesimenetelmän, jolla voidaan tuottaa monitoiminnallisia nanopartik-keleita aiempaa nopeammin, helpom-min ja tehokkaammin.

Mahmed vertaa monitoiminnallista nanopartikkelia huonekaluun, jolla on monta tehtävää: oikein rakennettu sänky voi toimia myös sohvana ja säily-tystilana. Kun partikkeleiden ominai-suudet yhdistetään, syntyy rakenne, jota voi soveltaa monin tavoin aina syöpä-hoidosta jäteveden puhdistamiseen.

Väitöksiä

Koonnut Tea Kalska

Kaatopaikan pitäjien tulee nykyisin rahastoida varoja niin paljon, että kaa-topaikkoja voidaan sulkemisen jälkeen hoitaa vähintään 30 vuoden ajan.

Tämä aika on yleensä täysin riittä- mätön vaadittujen ympäristönor- mien täyttymiseen. Diplomi-insinööri Yu Wang totesi väitöskirjassaan, että suurilla kaatopaikoilla jälkihoito voi viedä yli 200 vuotta, keskisuurilla kaato-paikoilla 75 vuotta.

Wang esittää optimoidun suotovesien käsittelymenetelmän, jolla jälkihoito-aikaa voidaan lyhentää merkittävästi ja samalla pienentää jälkihoidon kustan-nuksia. Suuren kaatopaikan jälkihoito-aika voidaan menetelmän avulla lyhen-tää noin 75 vuoteen, keskisuuren kaato-paikan jälkihoitoaika 25 vuoteen. Wang kehitti väitöskirjassaan myös ennustemallin, jonka avulla voidaan selvittää mahdollisuuksia jälkihoitoajan lyhentämiseen ja laatia kustannus- arvioita. Yu Wang 3.5.2013: Leachate management in the aftercare period of municipal waste landfills. Insinööritieteiden korkeakoulu.

Taiteen maisteri Katriina Heljakka tutki väitöskirjassaan aikuisten lelu-leikkejä ja totesi, että monet aikuiset ostavat itselleen leluja ja leikkivät niillä. Aikuisten leluleikkiä ei kuitenkaan aina tunnisteta, eikä siitä erityisesti puhuta.

Heljakka haastatteli tutkimuksessaan suunnittelijoita, taiteilijoita ja leluilla leikkiväksi aikuiseksi tunnustautuvia. Tutkimuksessa löytyi neljä aikuisen leluleikkijän tyyppiä: lelujen keräilijä, leluleikkivä taiteilija, leikkivä suunnit-telija sekä tuottelias ja luova ’arjen lelu-leikkijä’.

Aikuisten leikkijöiden lelut toimivat paitsi muistisäilöinä, myös itse leikkiä tuottavina esineinä. Lelut kannustavat aikuisia luovaan ja vuorovaikutteiseen leikkiin niin kotiympäristössä, sosiaali-sessa mediassa kuin taiteessakin.

Väitöskirja avaa tutkimusaluetta, joka on aiemmin sivuutettu huomion keskit-tyessä lapsuudessa tapahtuvaan lelu-leikkiin. Tutkimuksen tarkoituksena on kasvattaa ymmärrystä aikuisen lelu- leikin monia ulottuvuuksia kohtaan.

Katriina Heljakka 8.6.2013: Principles of adult play(fulness) in contemporary toy cultures. From Wow to Flow to Glow. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Kauppatieteiden maisteri Leena Masalin tutki väitöskirjassaan strate-gian tekemistä kahden suuren metsä- teollisuusyrityksen, Storan ja Enson yhdistyessä.

Masalin havaitsi, että toteutuakseen strategia vaatii organisaation jäseniltä valtavasti yhdessä työstämistä. Ihmis-ten vuorovaikutuksessa kasvokkain syn-tyy tunne-energiaa, joka antaa voimaa strategian tekemiseen.

Esimerkiksi laatujohtamisen itse-arviointityöpajat, johdon strategia-projektit ja vapaa sosiaalinen vuoro - vai kutus lähensivät ylimmän johdon ja avainjohtajien ajatteluprosesseja, rakensivat yhteisöllisyyttä ja tuottivat tunne-energiaa.

Johtamisessa olisikin kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia yhdessä tekemisen foorumeita ja työtapoja orga-nisaatiossa luodaan. Työtapojen täytyy tarjota kasvotusten kohtaamisia, jolloin vuorovaikutus rakentaa yhteisöllistä strategista toimijuutta.

Leena Masalin 14.6.2013: Yhteisöllinen strateginen toimijuus − tapaustutkimus metsäteollisuusyrityksestä. Kauppakorkeakoulu.

Lisää tukea jatko-opiskeluun

Nanopartikkelin monet kasvot

Tunne-energiasta voimaa strategiaan

Aikuisetkin leikkivät leluilla

Norsuria Mahmed 26.4.2013: Development of multifunctional magnetic core nanoparticles. Kemian tekniikan korkeakoulu.

Kaatopaikan jälkihoito lyhyemmäksi

Tekniikan korkeakoulujen väitökset: otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertationsKauppakorkeakoulun väitökset: epub.lib.aalto.fi/fi/dissTaiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitökset: books.aalto.fi

–


Diplomi-insinööri Okko Räsänen etsi väitöstutkimuksessaan akustisesta puhesignaalista tilastollisia ominai-suuksia ja tutki, miten niitä voidaan hyödyntää, kun ihminen tai tietokone oppii puhuttua kieltä.

Tilastollisilla ominaisuuksilla tarkoi-tetaan puhesignaalissa säännönmukai-sesti toistuvia rakenteita. Aiempi kokeellinen tutkimus on osoittanut, että ihmislapset ovat herkkiä tällaisille aisti-informaation tilastollisille ominaisuuk-sille. Niillä onkin keskeinen rooli varhaisessa kielenkehityksessä.

”Varhainen kielenkehitys perustuu ohjaamattomalle oppimiselle. Kukaan ei opeta lasta siten, että tälle kerrottaisiin, mikä on sana tai äänne”, Räsänen sanoo.

Räsänen osoitti väitöstutkimukses-saan, että puhesignaali todella sisältää toistuvia rakenteita. Lisäksi hän havait-si, että kone osaa löytää rakenteita ilman ohjausta.

”Ihmisen aivot ovat paljon tehok-kaampi oppimisväline kuin tietokone-ohjelma. Voidaankin olettaa, että lapsi pystyy löytämään puheesta samanlaiset rakenteet kuin kone.”

Kone oppi ilman ohjaustaOkko Räsänen rakensi kielen oppimis-prosessia simuloivia tietokoneohjelmia

Teksti Tea KalskaKuva Jussi Särkilahti

Puhesignaali sisältää toistuvia rakenteita, jotka mahdollistavat varhaisen kielenoppimisen, totesi Okko Räsänen väitöskirjassaan.

– Okko Räsänen 14.6.2013: Studies on unsupervised and weakly supervised methods in computational modeling of early language acquisition. Sähkötekniikan korkeakoulu.

ja syötti niihin valmiiksi tallennettua puhetta.

”Jos haluaa käyttää mielikuvitusta, voi ajatella, että tietokoneen sisälle on rakennettu leikkimaailma. Siellä lapsi-agentti kuulee äiti- tai isäagentin puhetta”, Räsänen havainnollistaa.

Todellisuudessa tämä maailma koostuu algoritmeista ja oppivat lapsi-agentit ovat tietokoneohjelmia. Räsäsen tutkimuksessa ne löysivät akustisista puhesignaaleista säännönmukaisuuk-sia, joita ei etukäteen määritelty.

Tutkimus tukee oletusta siitä, ettei myöskään ihmisen varhainen kielen-oppiminen vaadi täsmällistä sanojen, niiden osien tai lauserakenteiden opet-tamista. Oppiminen perustuu tilastolli-siin rakenteisiin.

”Akustisesta signaalista voidaan oppia sanoja suoraan, eikä signaaleja tarvitse ensin muuttaa äänteiksi tai tavuiksi. Perinteisesti on ajateltu, että lapsi oppisi havaitsemaan aluksi äänteet tai tavut – ja sitten vasta sanat näitä yhdis-tämällä.”

Eroon työläästä ohjelmoinnistaRäsäsen tutkimuksessa kone löysi da-tasta rakenteita, vaikka sitä ei siihen erikseen opetettu. Kyseessä on itseoppi-va menetelmä, jolla voidaan tulevaisuu-

dessa ilman työlästä ohjelmointia saada esimerkiksi kännykät ja tietokoneet ymmärtämään puhetta.

Se, ettei tunnistettavia rakenteita tarvitse määritellä ennalta mitenkään, voi olla avuksi muuallakin kuin puhetek-nologiassa. Monimutkaisissa toiminta-ympäristöissä laitteiden toimintavaati-musten määrittely etukäteen ei edes aina ole mahdollista. Silloin itseoppivuus on ainoa keino saada selkoa datavirrasta.

”Esimerkiksi teollisuuden kunnonval-vonnassa ja vikadiagnostiikassa ongel-matilanteita enteileviä signaaleja voidaan tunnistaa itseoppivien algoritmien avulla vaikka ei edes tiedetä, mitä signaa-leista tulisi etsiä.”

Puheen rakennetta etsimässä


Asutko energiatehokkaasti? Perheemme asuu osittain itse rakenne-tussa omakotitalossa, joka on meidän näköisemme. Siellä on varaava takka, puukiuas ja suuret varastot urheilu- välineille. Pihalta löytyy paljon hyöty-kasveja.

Miten lataat omia akkujasi?Harrastan luonnossa liikkumista: pyöräilyä, melontaa, hiihtoa, retki-luistelua sekä aitoa hyötyliikuntaa sien-ten ja marjojen perässä. Kuluttajana olen hyvä ympäristölle ja huono kansan-taloudelle. Inhoan shoppailua ja jätti-marketteja.

Työmatkapyöräily on minulle rakas asia. Kahdeksan kilometrin matkalla pyörä on ruuhka-aikoina autoa ja bussia nopeampi. Reitin loppuosa kulkee Laajalahden luonnonsuojelualueella, ja tunnen olevani etuoikeutettu, kun tällainen arki on mahdollista.

Missä asioissa tavallinen kansalainen voi parhaiten säästää energiaa?Merkittävimpiä ovat lämmitysvalinnat: pidetäänkö asuntoa talvisin turhaan liian kuumana tai tuhlataanko kuumaa vettä. Liikkuminen on toinen suuri asia. Kannattaa miettiä kahdesti, muotou-tuuko arki pitkien autolla kuljettavien työmatkojen varaan, vai olisiko muita vaihtoehtoja.

Toivoisin ihmisten pohtivan myös sitä, tarvitaanko mukavaan rentoutu-

Sanna Syri,

Energiatalouden professori harrastaa hyötyliikuntaa kauhtuneissa kamppeissa.

miseen aina kaukomatka, vai onko se enemmän statuskysymys. Itse taidan olla toisesta ääripäästä, kun nautin lomieni melontaretkistä kauhtuneissa ja kovaa käyttöä nähneissä kamppeissa.

Olet mukana kansainvälisessä IPCC-ilmastopaneelissa ja ympäristöministeriön asettamas- sa Suomen ilmastopaneelissa. Mitä niissä tehdään? Olen ollut kommentoimassa IPCC:n raporttiluonnoksia. Teksteissä on ollut puutteita pohjoisten alueiden energia-asioiden ymmärtämisessä, ja niitä on tärkeää korjata.

Suomen ilmastopaneelissa meitä on 13 eri alojen asiantuntijaa, ja laadim-me yhdessä raportteja ajankohtaisista aiheista. Pyrimme esittämään asioista monitieteisen ja riippumattoman näke-myksen päätöksentekijöitä ja kansalai-sia varten.

Mitkä ovat energiatalouden globaalit trendit? Fossiilisten polttoaineiden käyttö jat-kuu kestämättömällä tavalla. Kansain-välisessä lainsäädännössä hiilidioksidi-päästöjen nopea vähentäminen olisi keskeistä ja julkiset tuet tulisi ohjata uusien teknologioiden kehittämiseen. Sekin kannattaisi muistaa, että ydin-voima on hiilidioksidipäästötön tekno-logia, jonka käyttö on lisääntymässä kehittyvissä maissa, ja alan osaamista tarvitaan.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Jussi Särkilahti

miten lataat akkujasi?

Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Arjen valintoja


Palkitut Kalenteri 24.�–�27.�10. Aalto-yliopisto Helsingin kirjamessuilla Osasto 6h95, Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki. Liput 16 e.

Telecom Forum — uusinta uutta mobiili- ja verkkopalveluissa, avoin englanninkielinen luentosarja tiistaisin klo 17. 15–19.00 Sähkötekniikan korkeakoulu, Otakaari 5 A, sali S4, Espoo 29.10. Jonne Soininen, Renesas Mobile: IPv6, where are you? 5.11. Lauri Oksanen, NSN: The NSN Technology Vision 202012.11. Jose Costa-Requena, Booxmedia: Finnish innovation taking CloudTV to the edge3.12. Timo Jokiaho, Samsung: When Worlds Collide - The Love & Hate Relationship of Academia and Businesses

Aivoaakkoset — avoin luentosarja ihmisaivojen tutkimuksesta keskiviikkoisin klo 15.15�–�17.00 Perustieteiden korkeakoulu, F-talo, auditorio, Otakaari 3, Espoo 30.�10. Elvira Brattico: Musiikin maagisuus 6.�11. Harri Piitulainen: Lihakset liikuttavat maailmaa 13.�11. Riitta Salmelin: Mitä sinä oikein sanoit? Miten kielellinen viestintä onnistuu tai sitten ei 20.�11. Lauri Nummenmaa: Toi punastui:) Tunteet ja niiden säätely 27.��11. Pertti Panula: Pillerillä pirteäksi. Aivojen toiminnallista kemiaa ja riippuvuuksia 4.�12. Lauri Parkkonen ja Juha Silvanto: Missä tietoisuus luuraa? 11.�12. Kaikki opettajat: Loppukeskustelu

7.�11. klo 11�–�17� TalentIT -messut Suomen suurin ICT-alan rekrytointitapahtuma. Dipoli, Otakaari 24, Espoo

13.�11.�2013�–�2.�3.�2014 JAA�/�EI�/�POISSA — kokoelma todellisuuksia Näyttely esittelee Espoon julkisista taideteoksista erityisesti sellaisia, jotka ovat suurelle yleisölle näkymättömissä, esimerkiksi toimistoissa. Kuraattorina ovat toimineet CuMMA-maisteriohjelman opiskelijat. EMMA — Espoon modernin taiteen museo, Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 5, Espoo. Museon pääsymaksut.

3.�12.� klo 16 �Perspektiivipäivä ja Jaakko Honko -luento Avoin seminaari ajankohtaisesta liikkeenjohdon teemasta. Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14—16, Helsinki

11.�12.� klo 14� Aalto-yliopiston uusien professoreiden tervetuliaisluennot Yleisluonteisia 20 minuutin esityksiä uusien vakinaistettujen professoreiden omilta erikoisaloilta.

13.�12.� klo 8–9 Kauneimmat joululaulut Otaniemen kappeli, Jämeräntaival 8, Espoo

KYL:n perinteiset joulukonsertit, johtaa Matti Apajalahti 17.�12. �klo 18 ja 20 Saksalainen kirkko, Unioninkatu 1, Helsinki 19.�12. �klo 19 ja 21 Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3, Helsinki Liput kuorolaisilta, ovelta tai Tiketistä.

Dominante-kuoron esiintymisiä, johtaa Seppo Murto 24.�10. �klo 19 Baskimaan Tolosan kuorokilpailussa esitettävä ohjelmisto Ritarihuone, Ritarikatu 1, Helsinki. Liput ovelta. Perinteiset joulukonsertit: 17.�12. �klo 19 Helsingin tuomiokirkko, Unioninkatu 29, Helsinki 18.�12. �klo 19 Tapiolan kirkko, Kirkkopolku 6, Espoo

Anni

Han

énM

arkk

u O

jala

Anni

Han

én

Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi | alumninet.aalto.fi

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelija Elina Ulvio sai Habitare-suunnittelukilpailun pääpalkinnon työllään Heijastin. Kilpailussa haettiin tänä vuonna tilaa rentoutumiseen ja haaveiluun, ja teema oli Unitila. �Heijastimessa valo läpäisee hiekkapuhalletut lasiseinät ja katon, mutta seinät ja katto poistavat ympäristön aiheuttamat häiriöt. Työ on yksinkertaisesti ja selkeästi toteutettu rikas tilakokemus, jossa heijastuk-set moninkertaistuvat ja värit muuttuvat tilojen läpi kuljettaessa. �Toinen palkinto meni Topi Mäkisen ja Kirsi Ihalaisen työlle LATO. Kolmannen sijan jakoivat Tiia Viikilän, Suvi Viitamäen, Anni Raasmajan ja Anders Jönssönin KAJO ja Mira Köymärin UNESSA-NOMA. �Habitare-suunnittelukilpailuun voivat osallistua Suomessa arkkiteh-tuurin ja muotoilun opetusta antavien yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten opiskelijat ja työryhmät. Kaikki tämän vuoden finalistit olivat Aalto-yliopiston opiskelijoita. Kaikkiaan kilpailuun osallistui 96 työtä. �Kilpailun palkinnot julkistettiin Habitare-messuilla 18. syyskuuta. Elina Ulvio palkittiin 5000 eurolla.

Akustiikan tutkijoiden kattojärjes-tö International Commission for Acoustics (ICA) myönsi professori Tapio Lokille Early Career Award -palkinnon. �Kerran kolmessa vuodessa jaettavaa palkintoa kutsutaan myös ”akustiikan alan Nobeliksi”. Se on tarkoitettu varhain urallaan ansioi-tuneelle henkilölle. �Palkinnosta kilpailivat kaikki akustiikan tutkimusalat, mukaan lukien ultraääni ja vedenalais-akustiikka. Professori Lokki ja hänen virtuaaliakustiikan ryhmän-sä tutkii konserttisalien akustiik-kaa, huoneakustiikan mallinnusta sekä äänikäyttöliittymiä ja lisättyä äänitodellisuutta.

World Economic Forum valitsi apulaisprofessori Hele Savinin yhdeksi vuoden 2013 Young Scientist -palkinnon saajista. Palkinto myönnetään ansioitu-neille, alle 40-vuotiaille tieteen edelläkävijöille ympäri maailman. �Young Scientist -palkinnon saa vuosittain enintään 40 tutkijaa. Tieteellisten saavutusten lisäksi arvostetaan tutkijoiden panostusta yhteiskunnalliseen vaikuttavuu-teen, kansainväliseen aktiivisuu-teen ja pyrkimystä maailman parantamiseen. �Hele Savin johtaa elektronifysii-kan tutkimusryhmää Sähköteknii-kan korkeakoulun mikro- ja nano-tekniikan laitoksella. Ryhmä tutkii muun muassa piistä valmistettuja aurinkokennoja.

TAPIO LOKILLE AKUSTIIKAN ALAN HUIPPUTUNNUSTUS —

HELE SAVINISTA YOUNG SCIENTIST 2013 —

ELINA ULVIO VOITTI HABITARESSA —


0 8AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 0

8

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

LOKAKUU / OCTOBER 2013

Robotit kotitöihin Energia-aktiivit kansalaiset Exploiting waste heat

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE keinoista säästää sähköä Vaasan energiatäyskäännöksestä

robottien yhteistyöstä mitä lämpöpumpuista puhutaan verkossa

tutkimusmatkasta eteläisille vesille electric power from waste heat

...ja paljosta muusta. Jäätä tutkimassa s. 34

Stop

sähkö- virralle? s. 12

Aalto University Magazine 08

Documents

Transcript of Aalto University Magazine 08